{"id":491,"date":"2020-01-16T11:21:21","date_gmt":"2020-01-16T09:21:21","guid":{"rendered":"https:\/\/www.jeshua.net\/fi\/wp\/?p=491"},"modified":"2020-02-05T10:32:11","modified_gmt":"2020-02-05T08:32:11","slug":"hyvastien-sanominen-polku-suremisesta-rakkauteen","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.jeshua.net\/fi\/2020\/01\/16\/hyvastien-sanominen-polku-suremisesta-rakkauteen\/","title":{"rendered":"Hyv\u00e4stien sanominen: polku suremisesta rakkauteen"},"content":{"rendered":"\n

Gerrit Gielen<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Kuolema on muutakin kuin hyv\u00e4stien sanomista ja enemm\u00e4n kuin vain surua.<\/strong><\/em>
Kuoleman kautta tiedostat my\u00f6s rakkauden toiseen <\/strong><\/em>
ja toisen rakkauden sinuun.<\/strong><\/em>
Rakkaus ei koskaan kuole, rakkaus on ikuista<\/strong><\/em><\/p>\n\n\n\n

Kun \u00e4itini kuoli 94 vuoden i\u00e4ss\u00e4 kes\u00e4kuussa 2019, kirjoitin n\u00e4m\u00e4 sanat h\u00e4nen muistokorttiinsa. <\/p>\n\n\n\n

Useita vuosia ennen kuolemaansa h\u00e4n alkoi k\u00e4rsi\u00e4 \ndementiasta, mik\u00e4 paradoksaalista kyll\u00e4 toi meit\u00e4 l\u00e4hemm\u00e4ksi toisiamme. \nH\u00e4n kasvoi vakavassa, ahdasmielisess\u00e4 protestanttisessa ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4, ja\n se oli h\u00e4ness\u00e4 aina l\u00e4sn\u00e4. Se \u00e4rsytti minua erityisesti lapsena.  \nMy\u00f6hemm\u00e4ll\u00e4 i\u00e4ll\u00e4 \u00e4idin asenne lieveni yh\u00e4 enemm\u00e4n, ja me tulimme \nl\u00e4heisemmiksi. H\u00e4nen dementiansa kiihdytti t\u00e4t\u00e4 prosessia.<\/p>\n\n\n\n

Muistan k\u00e4velleeni h\u00e4nen kanssaan, kun h\u00e4n kertoi \nminulle, ett\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 nolotti ettei h\u00e4n en\u00e4\u00e4 tiennyt kuka oli elossa ja \nkuka ei. H\u00e4n esimerkiksi ajatteli usein, ett\u00e4 h\u00e4nen vanhempansa olivat \nyh\u00e4 elossa. Sanoin h\u00e4nelle, ett\u00e4 se oli ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4\u00e4. Selitin h\u00e4nelle, \nett\u00e4 h\u00e4nen vanhempansa todella yh\u00e4 eliv\u00e4t ja odottivat h\u00e4nt\u00e4. Kun h\u00e4n \nvanheni, h\u00e4n l\u00e4heni heit\u00e4 ja alkoi tuntea heid\u00e4n l\u00e4sn\u00e4olonsa yh\u00e4 \nenemm\u00e4n. Itse asiassa se oli totta mit\u00e4 h\u00e4n kuvitteli. Dementian \nansiosta h\u00e4n alkoi olla avoin tuollaisille ajatuksille. H\u00e4n pystyi \np\u00e4\u00e4st\u00e4m\u00e4\u00e4n irti vanhoista, j\u00e4ykist\u00e4 ajatuksista tuossa el\u00e4m\u00e4n \nviimeisess\u00e4 vaiheessa. Se suloinen, lempe\u00e4 nainen, joka h\u00e4n sisimm\u00e4lt\u00e4\u00e4n\n oli, alkoi tulla esiin yh\u00e4 enemm\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n

Jossain m\u00e4\u00e4rin vertaan el\u00e4mist\u00e4 ja kuolemista toukan \nel\u00e4m\u00e4\u00e4n, kun se k\u00e4y l\u00e4pi muutoksen perhoseksi. Koko el\u00e4m\u00e4n olet kuin \ntoukka, ry\u00f6mit ymp\u00e4riins\u00e4 eik\u00e4 sinulla ole tietoakaan perhosesta, joka \nsin\u00e4 sisimm\u00e4lt\u00e4si olet. Sitten maailmasi pienenee, vanhuus tulee, toukka\n muuntuu koteloksi. Ei kovin kivaa, jos uskot, ett\u00e4 kotelo on loppu, \nmutta hienoa, jos tied\u00e4t, ett\u00e4 siin\u00e4 kotelossa tapahtuu muuntuminen \nperhoseksi. Kun vanhetessasi voit aistia sen perhosen, sinulla on \nonnellinen vanhuus, mutta jos vain tunnet kuolevan toukan, silloin olet \nonneton.<\/p>\n\n\n\n

Tunsin, ett\u00e4 \u00e4idiss\u00e4ni syntyi perhonen; v\u00e4lillemme kasvoi yh\u00e4 enemm\u00e4n rakkautta.<\/p>\n\n\n\n

H\u00e4n kuoli hoivakodissa, jossa h\u00e4n vietti viimeiset elinvuotensa.<\/p>\n\n\n\n

V\u00e4h\u00e4n ennen kuin h\u00e4nen ruumiinsa vietiin pois, sain olla \nhetken yksin h\u00e4nen kanssaan. Annoin h\u00e4nelle suukon ja sanoin: ”Kun \ntapaamme j\u00e4lleen, v\u00e4lill\u00e4mme on rakkautta.” Suru ja rakkaus kuuluivat \nyhteen. Kaikki on nyt hyvin v\u00e4lill\u00e4mme.<\/p>\n\n\n\n

Paljon on kirjoitettu kuoleman j\u00e4lkeisest\u00e4 el\u00e4m\u00e4st\u00e4. Pari mainitakseni Pamela Kribbe on kerran kanavoinut kauniisti: Kuoleman tuolta puolen<\/a>. My\u00f6s min\u00e4 itse kirjoitin artikkelin siit\u00e4: Mit\u00e4 tapahtuu kuoleman j\u00e4lkeen<\/a>.<\/p>\n\n\n\n

T\u00e4ss\u00e4 artikkelissa haluaisin puhua j\u00e4ljelle j\u00e4\u00e4vist\u00e4. \nMiten k\u00e4sittelemme rakkaan l\u00e4heisen kuolemaa, surua, sit\u00e4 syd\u00e4miimme \nj\u00e4\u00e4v\u00e4\u00e4 tyhj\u00e4\u00e4 aukkoa, mik\u00e4 on seurauksena l\u00e4heisen kuolemasta? <\/p>\n\n\n\n

Uskomisesta kuoleman j\u00e4lkeiseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n ei yleens\u00e4 ole \ntodellista apua. Et tunne yht\u00e4\u00e4n v\u00e4hemm\u00e4n tuskaa ja tyhjyytt\u00e4 kuin \nateisti. N\u00e4en usein, ett\u00e4 uskovaiset ihmiset kehitt\u00e4v\u00e4t hyvin \nrajoittuneen asenteen omaa kuolemaansa kohtaan sen j\u00e4lkeen kun he ovat \nmenett\u00e4neet jonkun l\u00e4heisens\u00e4. He ovat vihaisia Jumalalle ja \ntukahduttavat m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoisesti syntyvi\u00e4 ep\u00e4ilyksi\u00e4. Tai he tukahduttavat\n oman surunsa: heid\u00e4n rakkaansahan on taivaassa ja onnellinen, joten \nheid\u00e4n tulisi olla onnellisia. Ja kun he eiv\u00e4t ole onnellisia, heist\u00e4 \ntuntuu, ett\u00e4 se on v\u00e4\u00e4rin.<\/p>\n\n\n\n

Pelkk\u00e4 usko siihen, ett\u00e4 l\u00e4heinen el\u00e4\u00e4 edelleen, ei ole \nratkaisu. Ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n ateistinen selitys, ett\u00e4 toinen on lopullisesti \npoissa, ja ett\u00e4 on syntynyt haava, joka ei koskaan voi parantua eik\u00e4 \ntule paranemaan. <\/p>\n\n\n\n

Ratkaisuna, mihin min\u00e4 uskon, on syd\u00e4men n\u00e4k\u00f6kulma: se \nkokemus, ett\u00e4 rakkaus on todellisuutta, joka ylitt\u00e4\u00e4 ajan ja \ntila-avaruuden. Aito tunteminen, ja rakkauden p\u00e4\u00e4st\u00e4minen sis\u00e4\u00e4n. \nKokeminen sen rakkauden kautta, ett\u00e4 toinen on yh\u00e4 mukana.<\/p>\n\n\n\n

Kuoleman tuska <\/strong><\/h3>\n\n\n\n

Me el\u00e4mme kahdessa maailmassa: ulkoisessa ja sis\u00e4isess\u00e4. \nMelkein kaikki mit\u00e4 koulussa opimme koskee meit\u00e4 ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4\u00e4 maailmaa: \nsiell\u00e4 asioita tapahtuu, siell\u00e4 sinun on selvitt\u00e4v\u00e4. Heti kun lapsi \nkeskittyy sis\u00e4iseen maailmaansa, heit\u00e4 huomautetaan asiasta. Haaveilua \nei sallita, lapsen tulee kuunnella oppitunteja. N\u00e4in me saamme viestin: \nulkoinen maailma on t\u00e4rke\u00e4\u00e4, ei sis\u00e4inen.<\/p>\n\n\n\n

Miten sitten k\u00e4sittelet tunteitasi, surua, kiukkua? Miten suhtaudut toisiin? Miten k\u00e4yt\u00e4t omaa luovuuttasi hyv\u00e4ksi?<\/p>\n\n\n\n

Meit\u00e4 opetetaan l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n oma tiemme meit\u00e4 ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4ss\u00e4 \nmaailmassa, mutta ei sis\u00e4isess\u00e4 maailmassamme \u2013 ei ole maantiedon \noppitunteja sis\u00e4isest\u00e4 maailmastamme, olipa se maailma miten laaja \ntahansa.  <\/p>\n\n\n\n

Emme opi sis\u00e4isen maailman arvoa ja siten itsemme arvoa. \nItse asiassa monet meist\u00e4 uskovat, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 sis\u00e4inen maailma ei edes \nosana kuulu siihen ulkoiseen maailmaan \u2013 me olemme omat aivomme. Siten \nkaikki ulkoisen maailman lait koskevat my\u00f6s sis\u00e4ist\u00e4 maailmaa. Jos jokin\n tai joku katoaa ulkoisesta maailmasta, silloin se h\u00e4vi\u00e4\u00e4 my\u00f6s \nsis\u00e4isest\u00e4 maailmasta.<\/p>\n\n\n\n

Ei ole vaikeaa n\u00e4hd\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 ei pid\u00e4 paikkaansa. T\u00e4t\u00e4 \nkirjoittaessani kuuntelen Allegrin Miserere\u00e4. Se antaa minulle suuren \nkauneuden aistimuksen; kauneuden, jota en koskaan pysty l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n \ntutkimalla jonkun aivoja. Syntym\u00e4st\u00e4\u00e4n kuuro ei koskaan kykene tajuamaan\n miten kuulisi tutkimalla sellaisen ihmisen aivoja ja korvia, joka \npystyy kuulemaan. Jonkun aivojen tutkiminen ei tuo mit\u00e4\u00e4n valaistusta \nkyseisen henkil\u00f6n sis\u00e4iseen maailmaan, joten sis\u00e4ist\u00e4 maailmaa ei voida \nselitt\u00e4\u00e4 ulkoista maailmaa tarkkailemalla. Sis\u00e4inen maailma on kauniiden\n asioiden l\u00e4hde; musiikin lis\u00e4ksi my\u00f6s kirjallisuus, maalaukset, \narkkitehtuuri, elokuvat, pelit, jne. Se kaikki on per\u00e4isin ihmisen \nhengest\u00e4, ja siell\u00e4 on muutakin: rakkaus.<\/p>\n\n\n\n

Voimme loputtomasti tutkia ymp\u00e4rill\u00e4mme olevaa maailmaa, \nluonnonlakeja, atomeja, mutta emme l\u00f6yd\u00e4 rakkautta sielt\u00e4. Rakkaus on \njotakin, mik\u00e4 kuuluu sis\u00e4iseen maailmaan. Rakkaus toteutuu, kun otamme \nyhteytt\u00e4 toisen ihmisen sis\u00e4iseen maailmaan omastamme: kaiken ylitt\u00e4v\u00e4 \nyhteys syd\u00e4mest\u00e4 syd\u00e4meen. Se, ett\u00e4 kuolema on niin suuri draama \nel\u00e4m\u00e4ss\u00e4mme, johtuu suurelta osin siit\u00e4, ett\u00e4 me ly\u00f6mme sis\u00e4ist\u00e4 \nmaailmaamme laimin. Koska olemme p\u00e4\u00e4tyneet ajattelemaan, ett\u00e4 ajan ja \navaruuden lait koskevat my\u00f6s sis\u00e4ist\u00e4 maailmaamme.<\/p>\n\n\n\n

Kuoleman aiheuttama tuska on per\u00e4isin uskomuksesta, ett\u00e4 \njos henkil\u00f6 katoaa ulkoisesta maailmastamme, silloin h\u00e4n on \nt\u00e4ydellisesti poissa. Sen my\u00f6t\u00e4 se sis\u00e4inen side \u2013 kahden ihmisen \nv\u00e4lisen rakkauden side \u2013 my\u00f6s heikkenee. L\u00e4heinen ei ainoastaan katoa \nulkoisesta maailmasta, vaan meid\u00e4n sisimp\u00e4\u00e4mme syntyy aukko. <\/p>\n\n\n\n

Menetyksest\u00e4 selvi\u00e4minen: voitto kuolemasta<\/strong><\/h3>\n\n\n\n

Miten voimme parantua siit\u00e4 kamalasta aukosta, jonka l\u00e4heisen kuolema on aiheuttanut?<\/p>\n\n\n\n

1) Anna toiveikkaalle mahdollisuus<\/em><\/strong><\/p>\n\n\n\n

Jos olemme ehdottoman varmoja, ett\u00e4 kuolema on loppu ja \nett\u00e4 kaikki menneisyydest\u00e4 on kadotettu ainiaaksi, silloin t\u00e4m\u00e4n \najatuksen mukaan me torjumme jokaisen ratkaisun. Sis\u00e4inen tuskamme ei \nvoi koskaan parantua eik\u00e4 aukko t\u00e4ytty\u00e4. Olemme silloin rakentaneet \npadon sis\u00e4ll\u00e4mme olevan aukon ja sis\u00e4\u00e4n haluavan parantavan vesivirran \neli sen yh\u00e4 vaikuttavan toisen henkil\u00f6n rakkauden virran v\u00e4liin.<\/p>\n\n\n\n

Paraneminen alkaa antamalla positiivisuudelle, \ntoiveikkaalle mahdollisuus. Jos meid\u00e4n on valittava negatiivisen ja \npositiivisen v\u00e4lill\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4mme, emmek\u00e4 tied\u00e4 kumpi on totta, silloin \non aina viisasta valita positiivinen. Loppujen lopuksi negatiivisen \nvalitseminen ei taatusti tuo meille mit\u00e4\u00e4n, mutta positiivisen \nvalitseminen saattaa tuoda meille jotakin kaunista.<\/p>\n\n\n\n

Mik\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 tapauksessa on positiivista?
Se, ett\u00e4 \nsyvimm\u00e4ll\u00e4 tasolla sis\u00e4inen maailmamme on erill\u00e4\u00e4n ajasta ja avaruudesta\n siten kuin n\u00e4emme sen ulkoisessa maailmassa. Me koemme ajan ja \navaruuden, mutta sis\u00e4isell\u00e4 tasolla emme ole rajoittuneita siihen. \nIkuinen el\u00e4m\u00e4 ei ole sit\u00e4, ett\u00e4 menn\u00e4\u00e4n loputtomasti ajan virran mukana,\n vaan ett\u00e4 syv\u00e4llisin, olennaisin osa sinua ei ole koskaan saapunut ajan\n virtaan. <\/p>\n\n\n\n

Katsot peiliin ja n\u00e4et, kuinka kehosi muuttuu, ik\u00e4\u00e4ntyy, \nja silti tunnet, ett\u00e4 syv\u00e4ll\u00e4 sisimm\u00e4ss\u00e4si jokin ei muutu vaan pysyy \nsamana. Toivo her\u00e4\u00e4, jos annat sille tunteelle mahdollisuuden \u2013 saattaa \nolla totta, ett\u00e4 kehosi ik\u00e4\u00e4ntyy, mutta sin\u00e4 et.<\/p>\n\n\n\n

Jos olet katsonut peiliin ja annat ajattomuuden tunteelle\n mahdollisuuden, mieti t\u00e4t\u00e4: me emme kuole, koska kuolema tapahtuu \najassa, ja me olemme riippumattomia ajasta.
Toivo on jotakin sellaista, mik\u00e4 l\u00f6ytyy, kun j\u00e4rkeily lopetetaan.
Olet ihme.
L\u00f6yd\u00e4t toivoa yksinkertaisesti kielt\u00e4ytym\u00e4ll\u00e4 j\u00e4rkeilem\u00e4st\u00e4 l\u00e4heisen kuolemaa. 
\n H\u00e4nen tietoisuutensa on poistunut ajan ja avaruuden virrasta, jossa \nsin\u00e4 yh\u00e4 olet olemassa. Syd\u00e4mest\u00e4 toiseen virtaava rakkaus on yh\u00e4 \nj\u00e4ljell\u00e4 \u2013 ainakin jos olet halukas ottamaan sen vastaan.<\/p>\n\n\n\n

2) Anna rakkaudelle mahdollisuus<\/em><\/strong><\/p>\n\n\n\n

Yll\u00e4 olevat ajatukset ovat tietenkin abstraktisia, mutta anna niille mahdollisuus. Tee seuraava harjoitus.<\/p>\n\n\n\n

Kuvittele her\u00e4\u00e4v\u00e4si toisessa maailmassa kuolemasi \nj\u00e4lkeen: tunnet olosi kevyemm\u00e4ksi ja rakkaudent\u00e4yteiseksi. Kaikki \nhuolet, pelot ja taakat ovat poissa. Tunnet olevasi kirkkaampi, vapaampi\n ja rakkauden t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4.  Ajattelet maapallolle j\u00e4lkeesi j\u00e4tt\u00e4mi\u00e4 \nihmisi\u00e4. Tunnet heid\u00e4t, n\u00e4et heid\u00e4n huolensa, n\u00e4et kuinka \npakkomielteisi\u00e4 he joskus ovat ja juuttuneita ideoihin ja \nennakkoluuloihin. N\u00e4et my\u00f6s heid\u00e4n kamppailevan vapautuakseen niist\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Sinun omat maalliset huolesi ja pelkosi eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 \nrajoita sinua, vaan olet yht\u00e4kki\u00e4 t\u00e4ynn\u00e4 rakkautta ja ymm\u00e4rt\u00e4myst\u00e4 \nj\u00e4lkeesi j\u00e4tt\u00e4mi\u00e4 ihmisi\u00e4 kohtaan.  Sin\u00e4 olit toukka, nyt sinusta on \ntullut perhonen. Kaikki sinussa olevat pelot ovat tehneet tilaa \nrakkaudelle.<\/p>\n\n\n\n

Yrit\u00e4t l\u00e4hett\u00e4\u00e4 sisimm\u00e4ss\u00e4 tuntemaasi valtavaa rakkautta \nniille, jotka j\u00e4iv\u00e4t j\u00e4ljelle. Valitettavasti he tuskin ovat avoimia. He\n ovat liian juuttuneita omiin j\u00e4ykkiin ajatuksiinsa, tuskaansa \u2013 ja ehk\u00e4\n suruun kuolemasi johdosta. He ovat vakuuttuneita, ett\u00e4 et ole en\u00e4\u00e4 \nl\u00e4sn\u00e4, sinua ei en\u00e4\u00e4 kuulla eik\u00e4 voida tuntea, ja siten he ovat t\u00e4ysin \nsulkeutuneet rakkaudeltasi. On olemassa l\u00e4hetin, sin\u00e4, mutta \nvastaanottimet ovat sulkeutuneet.<\/p>\n\n\n\n

Joten mit\u00e4 heid\u00e4n on teht\u00e4v\u00e4 avatakseen syd\u00e4mens\u00e4, tunteakseen sinun suuren rakkautesi heit\u00e4 kohtaan?<\/p>\n\n\n\n

3) Avaa syd\u00e4mesi <\/em><\/strong><\/p>\n\n\n\n

Nyt olet niit\u00e4, jotka j\u00e4iv\u00e4t j\u00e4ljelle. Ja suremasi \nvainaja on muuntunut rakkauden l\u00e4hteeksi \u2013 sinua kohtaan.  Miten voit \navautua sille rakkaudelle? Miten voit avata syd\u00e4mesi?<\/p>\n\n\n\n

Aluksi: avaudu sille mahdollisuudelle. Ellei mit\u00e4\u00e4n \ntapahdu etk\u00e4 huomaa mit\u00e4\u00e4n, voit j\u00e4lkeenp\u00e4in yh\u00e4 hyl\u00e4t\u00e4 t\u00e4m\u00e4n \nmahdollisuuden.<\/p>\n\n\n\n

Joten, olet avoin mahdollisuudelle, ett\u00e4 vainaja on \nrakkauden l\u00e4hde sinua kohtaan. Mutta se rakkaus tarvitsee my\u00f6s \nvastaanottimen, joka on viritett\u00e4v\u00e4 oikein. Se vastaanotin on syd\u00e4mesi. <\/p>\n\n\n\n

Tee seuraavasti: siirry syd\u00e4meesi, kytke mielesi pois \np\u00e4\u00e4lt\u00e4 ja tunne syd\u00e4mesi. Kuvittele vainaja kauniin s\u00e4teilev\u00e4ksi \nenkeliksi \u2013 hyvin s\u00e4teilev\u00e4ksi, t\u00e4ysin t\u00e4ynn\u00e4 rakkautta sinua kohtaan.<\/p>\n\n\n\n

Kerro sitten itsellesi: Olen halukas ottamaan sen \nrakkauden vastaan.  Tunnen, ett\u00e4 rakkautemme side ylitt\u00e4\u00e4 kuoleman; \nsyd\u00e4nyhteys on ikuista.<\/p>\n\n\n\n

Ja tunne sitten, miten rakkaus alkaa virrata.<\/p>\n\n\n\n

Tunne se syd\u00e4mess\u00e4si \u2013 et ole yksin.
Tunne olevasi rakkauden l\u00e4hteiden ymp\u00e4r\u00f6im\u00e4. <\/p>\n\n\n\n

Ota vastaan ja anna takaisin. 
Vaihda keskittyminen \nulkoisesta todellisuudesta \u2013 miss\u00e4 kuolema on olemassa \u2013 sis\u00e4iseen \ntodellisuuteen, miss\u00e4 kuolemaa ei ole, vain rakkautta.<\/p>\n\n\n\n

Ajattele sitten tuskaasi, suruasi \u2013 kaikkia maallisia huoliasi. Anna rakkauden virrata lempe\u00e4sti sinne. <\/p>\n\n\n\n

Usko siihen rakkauteen. Kuolemaa ei ole.<\/p>\n\n\n\n

Tunnetko nyt olosi paremmaksi?<\/p>\n\n\n\n

Lopuksi: Syd\u00e4men todellisuus<\/strong><\/h3>\n\n\n\n

Monet ihmiset kunnioittavat kahta ihannetta: avaruutta ja\n aikaa. N\u00e4m\u00e4 kaksi ihannetta luokittelevat kaiken osastoihin varmistaen,\n ett\u00e4 kaikki on n\u00e4tisti jaettu. <\/p>\n\n\n\n

N\u00e4ill\u00e4 kahdella ihanteella on lapsi: kuolema. Kun avaruus\n ja aika ovat kaikkivaltiaita, kaikki on jaettu, ja kaikki murenee \nennemmin tai my\u00f6hemmin \u2013 yhten\u00e4isyys on illuusio. Kuolema, mureneminen \nn\u00e4enn\u00e4isest\u00e4 yhten\u00e4isyydest\u00e4 aina voittaa. Vahvasti rakastavat ihmiset \nvoivat kadota i\u00e4ksi ikuiseen y\u00f6h\u00f6n.<\/p>\n\n\n\n

Tieteellisesti t\u00e4m\u00e4 niin sanottu ilmeinen tosiasia on jo \nkauan sitten vanhentunut. Aika ja avaruus ovat itse asiassa yksi asia: \naika-avaruusjatkumo; ett\u00e4 aika-avaruus ei ole maailmankaikkeuden \nyhten\u00e4isyyden yl\u00e4puolella, vaan on osa sit\u00e4. Sen vuoksi kysymykset \nsiit\u00e4, kuinka iso ja kuinka vanha maailmankaikkeus on, ovat my\u00f6s \nmerkityksett\u00f6mi\u00e4: maailmankaikkeus ei ole olemassa ajassa ja \navaruudessa.<\/p>\n\n\n\n

Valo on erill\u00e4\u00e4n ajasta ja avaruudesta. Kaikki \nmaailmankaikkeuden valo, mukaan lukien menneisyys ja tulevaisuus, on \nyht\u00e4 ikuisessa nyt-hetkess\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Jos maailmankaikkeus on yht\u00e4, miksi me olisimme erilaisia?
\n Hyv\u00e4ksyt\u00e4\u00e4np\u00e4 se, ett\u00e4 syv\u00e4ll\u00e4 sisimm\u00e4ss\u00e4mme me olemme erill\u00e4\u00e4n ajasta \nja avaruudesta. Ulkoisessa maailmassa valoksi kutsuttua kutsutaan \nrakkaudeksi sis\u00e4isess\u00e4 maailmassa.<\/p>\n\n\n\n

Syd\u00e4men todellisuus on ajattoman rakkauden totuus, ja sen\n rakkauden l\u00e4hde, se olemme me.  Syd\u00e4men todellisuus merkitsee my\u00f6s \nsit\u00e4, ett\u00e4 voimme sallia jokaisen hyv\u00e4stelem\u00e4mme ihmisen syntymisen \nmeiss\u00e4 enkelin\u00e4, kun he siirtyiv\u00e4t toiselle puolelle.<\/p>\n\n\n\n

Kuvittele n\u00e4in: joka kerta kun joku kuolee, osa meiss\u00e4 \nvalaistuu; joka kerta kun joku kuolee, tunnemme olevamme enemm\u00e4n \nrakastettuja. Kuolema ei ole rakkauden loppu, vaan ajattoman, \npyyteett\u00f6m\u00e4n rakkauden her\u00e4\u00e4minen. Kun me kuolemme, pelkomme ja huolemme\n h\u00e4vi\u00e4v\u00e4t. J\u00e4t\u00e4mme j\u00e4lkeemme sen pienen, ep\u00e4todellisen maailman, jotta \naito itsemme voi synty\u00e4 loistavana rakkauden t\u00e4hten\u00e4. <\/p>\n\n\n\n

\u00c4l\u00e4 sano hyv\u00e4sti, vaan syleile ikuista rakkautta.<\/p>\n\n\n\n

\u00a9 Gerrit Gielen
<\/strong> www.jeshua.net\/fi<\/a> <\/p>\n\n\n\n

Suomennos: Tapio N\u00e4rhi<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Gerrit Gielen Kuolema on muutakin kuin hyv\u00e4stien sanomista ja enemm\u00e4n kuin vain surua. Kuoleman kautta tiedostat my\u00f6s rakkauden toiseen ja toisen rakkauden sinuun. Rakkaus ei koskaan kuole, rakkaus on ikuista Kun \u00e4itini kuoli 94 vuoden i\u00e4ss\u00e4 kes\u00e4kuussa 2019, kirjoitin n\u00e4m\u00e4 sanat h\u00e4nen muistokorttiinsa. Useita vuosia ennen kuolemaansa h\u00e4n alkoi k\u00e4rsi\u00e4 dementiasta, mik\u00e4 paradoksaalista kyll\u00e4…<\/p>\n

Read More Read More<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[11],"tags":[],"class_list":["post-491","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-esseet"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.jeshua.net\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/491","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.jeshua.net\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.jeshua.net\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.jeshua.net\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.jeshua.net\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=491"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/www.jeshua.net\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/491\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":599,"href":"https:\/\/www.jeshua.net\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/491\/revisions\/599"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.jeshua.net\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=491"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.jeshua.net\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=491"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.jeshua.net\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=491"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}