3.3.2021

Pamela Kribbe kanavoi Joshuaa

Rakkaat ystävät!

Minä olen Joshua. Olen täällä keskellänne. Seison keskellä tätä huonetta ja ojennan käteni teille. En ole vain fyysisesti keskellä, vaan myös symbolisesti. Omassa ytimessänne olette kaikki Kristus-valoa. Antakaa sen syntyä omaan keskukseenne: sytyttäkää se sisimpäänne. Myöntäkää, että tunnette minun energiani – aistikaa vain kuka minä olen. Syvimmällä tasolla olemme yhtä. On yksi sydän, johon olemme kytkeytyneet – se on rakkauden sydän. Tuntekaa olevanne teille tarjolla olevan lämmön, myötätunnon ja rakkauden syleilyssä.

Minä kumarran teitä. Ette enää tarvitse minua opettajana, joka seisoo vieressänne. Te olette niitä, jotka ovat sallineet Kristus-energian heräävän ja kukoistavan sisällänne. Teette sitä olemalla täällä ja jakamalla omia tarinoitanne toisten kanssa: toiveita, haluja, tuskaa, surua. Juuri jakaminen toisten kanssa parantaa teitä. Naamiosta irti päästäminen, ihmisyytenne ja haavoittuvuutenne näyttäminen ja tunteidenne virran salliminen toisten keskuuteen on ainoa todellinen voima, sillä juuri silloin olette todella vahvoja. Juuri silloin luotte turvallisuutta ja tilaa sisällänne elävälle kauniille valolle, joka olette ja joka yhdistää teidät Kristus-energian sykkivään sydämeen.

Teistä tulee upeimpia opettajia ja esimerkkejä toisille, kun näytätte oman haavoittuvuutenne. Kun parannatte itseänne avoimesti ja uskallatte näyttää syvimmän tuskanne, luotte valoista tilaa ympärillenne, ja tämä valo on tarttuvaa ja puoleensa vetävää. Kun joku hyväksyy omat sisäiset haavansa ja näyttää siihen antautumisen toisille – jollakin äänellä tai eleellä – silloin se on rakkautta. Se on se kerros, jolla vanhoja traumoja voidaan parantaa: avoimuuden ja haavoittuvuuden kerros sekä pahimman tuskan ja syvimpien haavojen paljastamisen salliminen. Kun teette niin, te voitatte ne. Olette se käsi, joka pitelee kipuilevaa sisäistä lasta ja teistä tulee se käsi sillä hetkellä, kun säälitte tuota lasta.

Minä ylistän teitä rohkeutenne ja sinnikkyytenne vuoksi. Teille niin paljon läpi käyneille on hyvin houkuttelevaa sulkea se ovi jossakin vaiheessa, olla haluton tuntemaan enää, rakentaa jälleen kerran kaltereita ikkunoille ja seinille ympäröimään omaa haavoittuvuuttanne, tuskaanne, yksinäisyyttänne ja itsenne epäilemistä. Mutta silloin lukitsette itsenne itse tehtyyn tyrmään, ja se on tuskallisin asia, mitä voitte itsellenne tehdä. Se on erittäin haitallista, mutta yhteiskunta ja koulutus rohkaisee teitä tekemään niin. Nuo syvän epätoivon, pelon ja yksinäisyyden rajut tunteet herättävät usein kauhua toisissa ihmisissä; he haluavat piiloutua niiltä, piilottaa ne.

Usein lapset tulevat vanhempiensa elämään pistämään sormensa juuri vanhempiensa kipeään kohtaan. Lapsi herättää teissä usein noita tunteita, joita kammoksutte eniten tai joita pelkäätte eniten. Lapsi tekee näin, koska lapsen sielulla on vääjäämätön halu tulla kokonaiseksi ja elää valosta ja ilosta. Lapsi ei halua loukata tai vahingoittaa vanhempaa, vaan se puskee vanhemman vastustavaa muuria vasten, mikä voi aiheuttaa reaktion vanhemmassa. Jos vanhempi ei ole halukas katsomaan omaa henkilökohtaista tuskaansa, vaan työntää sen pois, säteilevä negatiivinen energia heijastuu lapseen. Tällöin vanhempi näkee lapsen jotenkin uhkaavana.

Tällä toiminnan alitajuisella tasolla vanhemmat voivat sulkea itsensä pois lapselta, kun taas tietoisemmalla tasolla he haluavat tehdä kaikkensa lapsen puolesta. Silloin vanhemmista voi tuntua, että heillä on lapsen paras sydämen asiana ja tekevät kaiken lapsensa puolesta, kun taas vähemmän tietoisella tasolla vanhemmat itse asiassa torjuvat lapsen. He eivät anna tämän olla sellainen kuin hän todella on tai salli hänen aidosti ilmaista omia lahjojaan.

Jos lapsi on syvimpien tunteidenne ilmentymä, silloin te ette ilmaise noita tunteita suoraan, vaan ne pidetään aisoissa. Tunteenne ovat silloin yhä alitajuisella tasolla, ja sen takia lapsi voi tuntea hämmennystä ja olevansa torjuttu, vaikka tietoisella tasolla ei näytä olevan tekeillä paljoakaan. Sillä tasolla lapsi saa kiitoksia ja rohkaisua asioista, jotka eivät ole kovinkaan tärkeitä, kun taas alitajuisella tasolla hän aistii hylkäyksen signaaleja.

Lapsella on halu tunkeutua syvemmälle tasolle, ja usein hän ei edes tiedosta sitä, vaan se on arkkityyppinen halu. Perheen lapsi etsii tasapainoa, mikä on lapselle annettu sielun heräte. Jos vanhemmat vastustavat tuota herätettä alitajuisella tasolla, lapselle kehittyy ongelmia. Tiedätte kaikki nuo ongelmat itsessänne, koska olette kaikki olleet tuollaisia lapsia, ja se lapsi puhuu teille tänään. Tässä työpajassa kutsumme tämän lapsen olemaan täällä kokonaan. Täällä hänen annetaan lopultakin olla.

Vaatii paljon rohkeutta tunnustaa tämä lapsi kokonaan, antaa sille tilaa ja ylistää sen ihmeellisiä ominaisuuksia. “Miten kaunis, miten puhdas olet; miten viisas olet; miten hyvin aavistat asioita.” Näiden sanojen sanominen sisäiselle lapselle merkitsee omien vanhempienne vastustamista, ja teidän vanhempanne ovat olleet kiintopisteenne hyvin kauan: he ovat hyväksynnän, rakkauden, suojelun ja turvallisuuden lähde. Kun he eivät antaneet sitä tunnustusta teille oman tiedostamattomuutensa takia, jotakin repesi sisällänne. Vahva luottamus vaurioitui ja aloitte näyttäytyä eri tavalla kuin mitä aidosti olitte. Yrititte omaksua ja osoittaa käytöstä, joka ei enää ollut linjassa teidän syvällisimpien, puhtaimpien herätteiden kanssa, ja niin elämästä tuli kamppailua.

Minun ei tarvitse kuvailla sitä, mitä se on tehnyt teidän elämällenne: eksyksissä olemisen tunnetta, yksinäisyyttä, ja jäytävää itsensä epäilemistä, mihin se johtaa. Tiedätte kaikki sen sisimmässänne. Nyt tarvitaan sitä, että annetaan tälle sisäiselle lapselle – joka on yhä siellä kaikessa puhtaudessaan – tilaa, jota se tarvitsee. Se pyytää teitä luopumaan “maailmasta”, ja se on syynä, miksi tämä vaatii paljon rohkeutta teiltä. Varhaisessa lapsuudessanne teidän vanhempanne olivat se maailma, josta olitte riippuvaisia. He pitivät teistä huolta ja olivat välttämättömiä pysyäksenne hengissä. Myöhemmin maailmana oli teidän ystävänne, koulu, opettajat, sitten esimiehet, työnantajat – kaikki ulkoiset puitekehykset ja kiintopisteet.

Jotta voisitte todella puolustaa alkuperäistä sielun herätettänne – sitä sisäistä lasta – teidän on käännettävä selkä ulkomaailmalle ja sanottava tälle lapselle: “Olen täällä sinua varten! Sinun vuoksesi vastustan maailman valtaa. Ilmaisemalla uskoni sinuun jätän maailman syrjään. En välitä mitä muut ajattelevat, päästän irti vanhempieni, ystävieni, kumppanini ja työnantajani arvosteluista, koska näen sinun kauneutesi ja tiedän, että olet sen arvoinen, että valosi annetaan loistaa tänne.”

Se vaatii täyskäännöstä sisimmässänne, vahvaa käännettä sisäistä itseänne kohti, ja se edellyttää kosolti vahvuutta ja rohkeutta, koska lopulta tulette pisteeseen, jossa todella olette yksin. Kukaan muu ei voi tehdä tätä “kääntymistä itseään kohti ja selän kääntämistä maailmalle”, sen käännöksen teette yksin. Minä siirryn syrjään ja rohkaisen teitä. Haluan aina painottaa sisällänne olevan lapsen omaperäistä ja ihastuttavaa kauneutta, mutta näen silmissänne pelkoa ja epäilyä sen suhteen, voitteko tehdä niin. Tietäkää, että pysyn täällä niin pitkään, että ette enää tarvitse minun rohkaisuani. Mutta te olette niitä, joiden on tehtävä tämä täyskäännös, ja te olette niitä, jotka ovat tekemässä sitä. Olette puolivälissä tätä täyskäännöstä, toiset vielä alkupuolella ja toiset hieman pitemmällä, mutta ei sillä väliä, sillä te tiedätte, että se on teidän tienne. Se on valotyöntekijän toimintatapa Maan päällä.

Kun olette tehneet tilaa sille sisäiselle lapselle, se muuttaa elämänne. Vahvoja voimia herää, sielunne sijoittuu enemmän Maan päälle. Tulette säteilemään valoa toisille ihmisille, ja siinä missä ensin näitte ihmisten arvostelevan teitä, näette nyt pieniä lapsia, jotka ovat itse eksyksissä. Tällä tavoin toisten arvostelut ovat yhä vähemmän tärkeitä ja vaikuttavat teihin vähemmän. Olette yhä enemmän omassa vahvuudessanne – teistä tulee opettajia. Sitä opettajana tai valotyöntekijänä oleminen tarkoittaa, että käännytte oman sisäisen palon, sen teitä ajavan sielunne intohimon puoleen, ja silloin sisäinen lapsi varjeltuu ja puhtaus löytyy sisältänne.

Olette kaikki oppineet olemaan luottamatta tunteisiinne, laittamaan esteitä niiden ympärille pitääksenne ne etäällä, mutta teidän tunteenne ovat hyvin tärkeitä indikaattoreita tässä täyskäännöksessä. Sanoin jo, että sisäinen lapsenne – se lapsi, joka olitte – joutui jossakin kohtaa pois tolaltaan sen suhteen, mitä se tunsi sisällään ja mitä ulkomaailma odotti siltä. Nämä odotukset vaikuttivat tämän lapsen tunne-elämään ja sekoittivat sitä, ja nyt näyttää siltä kuin ette voi aina luottaa omiin tunteisiinne. Mutta oletetaan, että jokaisen syvällisen tunteen takana on jokin vahva totuus. Itse tunne voi olla epätasapainossa ja heittää teidät pois keskuksestanne, mutta älkää luovuttako tai lannistuko, kun niin tapahtuu. Jos teissä olevalla lapsipainotteisella osalla on jokin tunne, silloin sen takana on jokin totuus. Kun kumarratte sisäistä lasta avoimesti ja lempeästi (nöyryydellä?) ja sallitte tunteen vyöryvän aallon tavoin kehonne läpi, silloin viesti ei ole enää kaukana. Ja se viesti on tarkoitettu teille oman sisäisen lapsenne kantajina, ja teille sieluna, joka elää Maan päällä tuon lapsen kanssa ja kautta.

Katsokaa nyt hetki, näettekö mitä sisäinen lapsenne haluaisi teidän tietävän. Antakaa tämän lapsen seisoa edessänne, tarkkailkaa sitä, tuntekaa tämän lapsen voima, kauneus ja omaperäisyys ja samalla sen haavoittuvuus. Tietenkin tämä haavoittuva lapsi tarvitsee rakkautta ja suojelua, ja sitä te voitte nyt antaa sille. Ympäröikää se lämmöllä ja turvallisuudella. Kysykää lapselta: “Mitä sinussa haluaa tulla esille ja näkyviin? Anna minulle viestisi, salli minun tietää se viesti kehon tunnetilan tai tunteen kautta, sanan tai symbolin kautta. Puhu minulle.” Ja huomatkaa, että kun lapsi seisoo edessänne, olette kääntyneet sen puoleen ja siten te kuuntelette. Tämä kuuntelemisen asenne on tärkeää, koska silloin viesti tulee. Ja halukkuutenne kumartua sisäisen lapsen puoleen on se perusta, jotta näin tapahtuu.

Älkää aliarvioiko sen tärkeyttä, mitä olette tekemässä. Yhteyden palauttaminen teissä olevaan puhtaimpaan osaan tulee muuttamaan tätä maailmaa ja tätä maapalloa. Tässä maailmassa, jossa elätte, on paljon tuskaa, paljon kurjuutta ja monia asioita väärin. Muutos tulee sisältä päin, ihmisten sydämistä ja sieluista sekä siitä, miten he kokevat itsensä ja reagoivat itseensä. Siinä aito muutos tapahtuu, inspiroitunut muutos, eikä ulkopuolelta, ajattelusta tai toiminnasta, vaan ensi sijassa sisältä ulospäin, tunteesta, sydämestä. Joten kun te yksityiseltä näyttävällä eleellä kumarrutte intiimisti omaa tuskaanne, omia haavojanne kohti, teette jotakin maailmalle – teette sen valoisammaksi. Pinnan tasolla mitään ei näytä muuttuvan: ympäristön saastuminen ei vähene, sotia ei ole vähemmän, köyhyyttä ei ole vähemmän. Kuitenkin jotakin tapahtuu: todelliselle ja syvälliselle muutokselle on kylvetty siemen.

Se aito muutos, jota tämä maailma odottaa, on ihmissydämen avautuminen. Kaikkein ensiksi itseään varten, kunkin sisällä olevaa sisäistä lasta varten, ja alkaa sieltä käsin säteillä valoa maailmaan. Silloin ette ole mitään kaikkitietäviä opettajia, jotka pystyvät tekemään kaikkea – ei, olette hyvin inhimillisiä ja pysytte haavoittuvina, mutta ette enää piilota itseänne. Virtaatte elämän ja kaiken sen mukana, mitä elämä tuo teille. Siinä virtaavassa, avoimessa ja haavoittuvassa liikkeessä olette niin kauniita ja suurin vahvuutenne tulee näkyviin!

Olen täällä ystävänänne, samanmielisenä – rakastan teitä. Myös minulla on sisäinen lapsi, joka on innoissaan nähdessään teidät jälleen – minun perheeni. Olen ollut ihminen ja olen osittain säilyttänyt inhimillisyyteni, ja vaikka en ole ihmiskehossa, ihmisenä oleminen on minulle rakasta. Juuri ne tunteet, tuntemisen syvyys ja voimakkuus ovat pysyneet sydämessäni. En ole täällä vain siirtääkseni ideoita tai tietoa omasta mielestäni, vaan olen täällä ydinolemuksestani, ytimestäni käsin, mikä sisältää sisäisen lapsen. Olen täällä rakkaudesta ja ystävyydestä ja veljeydestä ja sisaruudesta. Rakastan teitä ja haluan tervehtiä teitä sydämestäni.

© Pamela Kribbe
Suomennos: Tapio Närhi