Pamela Kribbe kanavoi Joshuaa

Rakkaat ystävät!

Minä olen Joshua, tervehdin teitä kaikkia sydämestäni. Tuntekaa täällä läsnä oleva valo, joka virtaa teidän sydämistänne. Syleilen valoanne sisälläni ja heijastan sen sitten takaisin teille, jotta voitte tietää, tuntea ja muistaa keitä olette: valotyöntekijöitä, valon kantajia. Teidän korkein päämääränne ja inspiraationne on tuoda esiin kaikki sydämenne valo ja sielunne tänne Maan päälle. Tuntekaa se halu sisällänne, kaikissa kehonne soluissa. Olette täällä antaaksenne valonne loistaa rajoittamatta, ilman häpeää tai syyllisyyttä. Tehkää se nyt, avatkaa kaikki kehonne solut ja tuntekaa se valo sisäisesti – antakaa sen loistaa! Antakaa sen kummuta syvältä vatsasta sydämen läpi kurkkuun ja silmiin. Valo lähes purskahtaa ulos, koska se haluaa tehdä niin: valon kuuluu loistaa kuin aurinko.

Olette pidätelleet omaa valoanne tarpeeksi kauan, ja nyt on aika heittää estot, pidättely ja vastustus syrjään. Mikä helpotus, että teidän sallitaan tehdä niin ja voitte tehdä niin, sillä paljon voimia kuluu valon pidättelyyn, kun se haluaa loistaa luonnollisesti sisältänne. Valonne piilottaminen on aika vaivalloista ja aiheuttaa paljon stressiä, ja tällöin sairastutte ja masennutte, katkeroidutte ja petytte. Olette Maan päällä noudattamassa sielunne kutsua, ja sen noudattaminen tekee teidät vapaiksi ja onnellisiksi. Joten miksi se näyttää niin vaikealta? Koska te kamppailette omaa valoanne vastaan, vaikka istuttekin täällä. Pelkäätte sitä ja pelko luo vastustusta, piilottelua ja totuttelua siihen, minkä luulette olevan asianmukaista ja oikein. Se luo ne puolustusmuurit, jotka olette rakentaneet sisällenne.

Tuntekaa nyt, että sisällänne oleva sielu on vahvempi kuin koskaan. Sielunne haluaa syntyä Maan päälle, tänne ja nyt. Tuntekaa sielunne palava halu, ja siihen liittyvä riemu ja iloisuus. Teissä oleva tuli ei tunne itseluottamuksen puutetta, se on täynnä intohimoa, se sytyttää ja inspiroi, joten sallikaa sen tulo. Antakaa sen tulen, sielunne valon virrata lävitsenne. Tuntekaa valon kerääntyvän ympärillenne ja ottakaa vastaan oma sielunne kehoonne. Hengittäkää sisään sitä mitä olette. Teidän ei tarvitse puolustella tai selitellä kenellekään keitä olette: “Tämä minä olen, tämä on minun ydinolemukseni.”

Jokainen teistä on elämänsä aikana kokenut uskonsa horjuvan. Tuo epäilyksettä tunnettu usko “minä olen se, joka minä olen”, on vahingoittunut teillä kaikilla. Joissakin tapauksissa tämä tapahtui ennen kuin aloititte nykyisen elämänne. On saattanut olla entisiä elämiä, joissa sekä mentaaliset että fyysiset haavat vaikuttivat teihin ja hämärsivät kykyänne nähdä keitä olette ja nähdä alkuperäistä valoanne. On myös saattanut käydä niin, että muistitte oman valonne, kun synnyitte tähän nykyiseen elämäänne, mutta ette pystyneet säilyttämään sitä muistoa. Teihin vaikutti ympäristönne, jota hallitsi pelko, kiukku, turvattomuus ja epäilys. Tiedätte kaikki sisäisen polkunne kadottamisen tunteen, ja sitten te etsitte sitä valoa itsenne ulkopuolelta.

Se on lähes jokaisen lapsen kohtalo, sillä maanpäällisen elämän alussa olette haavoittuvia. Vauvana olette fyysisesti ja emotionaalisesti haavoittuvia, joten te vaistomaisesti käännytte ympäristöstä tulevien vaikutteiden puoleen ja turvaudutte niihin, ja teette sen monin tavoin. Osa teistä kaipaa rakkauden lämpöä niin kuin lämmintä peitettä ympärillenne: sitä rohkaisua ja turvaa, jota jokainen maallinen lapsi kaipaa. Mutta sisällänne voi myös olla syvällinen pelko inkarnoituessanne jälleen Maan päälle, erityisesti silloin, jos teillä on taakkana haavoja ja arpia edellisistä elämistä, minkä vuoksi teillä on vahva hoivatuksi ja rohkaistuksi tulemisen tarve varhaisessa lapsuudessanne. Te käännytte ympärillänne olevien ihmisten puoleen ja toivotte saavanne valoa ja voimaa heiltä.

On toinenkin tapa siihen, että käännytte ympärillänne olevien ihmisten puoleen, ja siinä ei ole kyse vastaanottamisen halusta, vaan antamisen halusta. Te täällä läsnä olevat olette kaikki herkkiä sieluja. Sydämessänne ja hengessänne on syvyyttä, ja jo pienenä lapsena tai vauvana olitte taitavia havainnoimaan maailmaa ja ympärillänne olevia ihmisiä. Vaikka fyysiset aivonne eivät vielä olleet täysin kehittyneet, aistinne olivat. Sydämenne oli avoin ja havaitsitte äitinne ja isänne tuskaa sekä ympäristönne negatiivista energiaa. Jostakin sielunne päämäärän muistosta halusitte parantaa ja tehdä asioita hyväksi heitä varten ja tuoda harmoniaa heidän elämäänsä. Halusitte auttaa vanhempianne tuomalla heille valoa. Olitte yhä niin lähellä sitä toista ulottuvuutta, josta te ja sielunne tulivat, että tunsitte sen mielihalun hyvin vahvasti.

Sekä hoivan ja hyväksynnän kaipuussa että syvällisessä parantamisen halussa, tietoisuuden tuomisessa ja antamisen halussa voitte joutua kytketyksi ympäröivään maailmaan tavalla, josta voi tulla ja on tullut hyvin tuskallinen. Sillä tämän Maan päällä voitte kadottaa itsenne antamiseen ja haluun parantaa ympäröivää maailmaa aivan kuten kadotatte itsenne haluun saada huolenpitoa ja valoa itsenne ulkopuolelta. Siinä varhaisessa itsensä kadottamisessa käy niin, ettette vielä täysin tajua keitä olette ja millä tavoin erotutte ympäröivästä maailmasta. Juuri siinä puolitietoisessa antamisen ja vastaanottamisen halussa te hämmennytte itsenne osalta ja siitä keitä olette, koska silloin te tulette riippuvaisiksi ympärillänne olevasta maailmasta. Te alatte yhdistää antamista vastaanottamiseen. Toivotte, että jos jaatte asioita epäitsekkäästi toisten kanssa, tunnette sympatiaa ja empatiaa toisia kohtaan, tyynnyttelette ja parannatte heitä, saatte takaisin sitä kaipaamaanne rohkaisua ja turvaa ja sen valon tunnustamista, mikä te todella olette maailmassa, joka tuntuu teille vieraalta.

Ennemmin tai myöhemmin te koette ja huomaatte, että tämä lähestymistapa elämään johtaa teidät harhaan. Tämän huomaaminen on tuskallista, koska te osittain tyydytätte sielunne missiota jakamalla omaa valoanne ja haluamalla muuttaa negatiivista energiaa harmoniaksi. Silti varsinaiseksi ja itsetietoiseksi valotyöntekijäksi tuleminen vaatii, että otatte askeleen taaksepäin tästä kokonaan tai puoliksi tietoisesta antamisen ja vastaanottamisen dynamiikasta, halusta saada valoa ja voimaa itsenne ulkopuolelta. Teidän on vapauduttava tästä tarpeesta, jotta voitte todella alkaa loistaa omaa ydinolemustanne omasta sisimmästänne. Kaikki riippuvuuden muodot, jotka tulevat itsenne ulkopuolisesta maailmasta, johtavat teidät lopulta kauas sielustanne. Ja niin polkunne johtaa teidät ensin hyväksymään oma yksinäisyytenne, olemaan “minä” ennen kuin voitte ottaa yhteyttä maailmaan ja ympärillänne oleviin ihmisiin riippumattomasta vahvuudesta ja rakkaudesta käsin. Kulkiessanne aikuisena henkistä polkua teillä on haasteena kohdata sen sisäisen lapsen ikivanhoja pelkoja, joka haki turvaa itsensä ulkopuolelta, ja itsellänne haasteena on antaa sisäiselle lapsellenne sitä mitä se tarvitsee. Ja se on iso askel, jota teitä pyydetään ottamaan.

Monet teistä valotyöntekijöistä ihmettelevät, miksi tunnette niin usein olonne yksinäisiksi ja miksi ympärillänne olevat ihmiset ymmärtävät teidät väärin, olipa kyse synnyinperheestä tai myöhemmin koulussa tai työpaikalla olevista ihmisistä. “Miksi minulla on tämä erilaisuuden, vieraantumisen tunne?” Ja minä kerron teille, että osa polkuanne, osa sielunne polkua on kulkea pitkä ajanjakso yksinäisyyttä. Vain kokemalla yksinäisyyttä voitte huomata ja tulette huomaamaan, että teidän on itse tarkoitus sytyttää se liekki, se valo itsenne sisällä. Yksin oleminen on kuin läpi kuljettava tunneli – teidän täytyy kulkea sen läpi – tullaksenne täysin riippumattomiksi maailmasta. Sanonta kuuluu: olla maailmassa, mutta ei maailmasta. “Olla maailmasta” tarkoittaa, että teihin vaikuttavat itsenne ulkopuoliset vaatimukset, kuten tulla tunnustetuksi ja hyväksytyksi tai ei, tai olla menestyksekäs tai ei. Tämä “maailmasta oleminen” johtaa teidät pois sielustanne.

Sen vuoksi pyydän teitä nyt pitämään hetken ajan täysin huolta itsestänne. Kuvitelkaa, että loistatte valoa, josta puhuin aiemmin. Valoa, joka niin kovasti haluaa loistaa vapaasti ja rajoituksetta pahimpaan pelkoonne ja turvallisuuden ja vakuuttelun tarpeeseenne. Syleilkää sitä tarvetta ympäröimällä se kokonaan sielunne ja sydämenne lämmöllä. Ottakaa sisäinen lapsi syliinne tai sydämeenne. Tuntekaa tässä lapsessa tuskan, menetyksen tai pelon haavat ja arvet, mutta tuntekaa myös mahtava valonne ja miten se pystyy täyttämään lapsen täysin.

Tämä lapsi on odottanut teitä niin kauan. Kun hoivaatte sisäistä lasta omalla valollanne – täällä Maan päällä – te parannatte menneisyyden vanhoja traumoja ja luotte riippumattomuutta. Samalla kun teette näin, tuntekaa Äiti Maan tukeva ja vahva energia jalkojenne alla. Se haluaa ottaa teidät vastaan, olette tervetulleita Maahan. Antakaa valon virrata lävitsenne ja liittää teidät Maahan samalla kun vaalitte sisäistä lasta sisällänne antamalla sille mitä se tarvitsee. Antakaa valon virrata jalkojenne läpi ja tuntekaa miten Äiti Maa toivottaa teidät tervetulleeksi, täällä ja nyt.

Kiitos.

© Pamela Kribbe

Suomennos: Tapio Närhi