Pamela Kribbe kanavoi Maata

Rakkaat ihmiset, minä olen Maan ääni.

Tervehdin teitä kaikkia tässä yhteyden ja yksinkertaisuuden paikassa. Liittykää minuun: jalkojenne alla olevaan maahan, puihin ja ruohoon, kiviin ja kaikkeen luontoon ympärillänne. Se on ympärillänne kuin energia, jota imette itseenne ja joka ravitsee solujanne. Se on paikka, jossa alkuperäisen Maan energian sallitaan olla ja jossa on tilaa minulle.

Ihmisten yhteiskunnassa on monia energioita, jotka ovat alkuperäistä Maan energiaa vastaan. Nuo vastakkaiset energiat syntyvät ajatusprosesseista ja yrityksistä kesyttää maanpäällistä elämää. Noista mielen energioista on tullut teille kaikille niin tavanomaisia, että niistä on melkein tullut toinen luonto. Vain pienenä lapsena teillä oli suora yhteys siihen, mikä oli luonnollisinta.

Pyydän teitä nyt muistuttamaan itseänne siitä suorasta, luonnollisesta yhteydestä omaan kehoonne eikä niinkään yhteyttä päähän. Laskeutukaa huomiokykynne avulla syvälle kehoonne, pois päästä, ja menkää sydämeenne ja vatsaanne. Kuvitelkaa huomiokykynne pehmeäksi, valkoiseksi höyheneksi, joka koskettaa hitaasti kaikkia kehonne osia: sydäntänne, käsivarsianne ja käsiänne, vatsaanne, sääriänne ja jalkojanne. Kehoonne on tallentunut muisto yksinkertaisuudesta ja puhtaudesta. Keho muistaa: se taltioi vanhoja haavoja ja traumoja solujensa muistiin, mutta se taltioi myös alkuvoimaisen muiston kokonaisuudesta, spontaanisuudesta ja luonnollisuudesta.

Pyydän teitä nyt ottamaan yhteyden tähän alkuvoimaiseen muistiin. Nähkää edessänne lapsi, joka kerran olitte, tai vain mielikuva lapsesta, joka on onnellinen ja huoleton ja harmoniassa luonnon kanssa. Kun tunnette olevanne onnellinen ja huoleton, ette jatkuvasti mieti sitä, onko se mitä teette ja tunnette hyvää tai mitkä lopulliset vaikutukset tulevat olemaan tai mitä voi tapahtua tai mikä voi mennä vikaan. Teissä oleva mielen voima sekaantuu jatkuvasti asioihin ja rajoittaa sitä spontaanisuutta, jota teissä myös on ja joka haluaa tulla esiin alkulähteestä kehollistuneeseen sieluunne.

Jokaisessa teissä on spontaania virtausta. Kehonne jokaisessa solussa on sitä virtausta ja se sisältää minun energiaani, joka on luonnon energiaa. Sielunne ja luonnon energiat yhdistyvät kehonne soluissa. Mutta ne ovat peittyneet opittujen ajattelutapojen kerroksiin, joita pelko ruokkii.

Kuvitelkaa, että kehonne solut olivat alun perin täynnä luovaa valoa, joka on yhteydessä sekä Maahan että omaan sieluunne. Taivaan ja Maan energioilla ei ole mitään vaikeuksia toistensa löytämisessä: ne vetävät toisiaan puoleensa ja kuuluvat yhteen. Nimenomaan ihmiset ovat luoneet keinotekoisen eron niiden välille. Nämä kaksi energiaa saattavat näyttää teistä siltä, että toinen on ylempi ja toinen alempi, mutta alkuperäisessä luonteessanne sitä eroa ei ole olemassa. Sielunne ja Maan energiat tanssivat yhdessä. Yrittäkää tuntea se yhdistyminen kehossanne jälleen kerran. Tuntekaa virtaavan valon elävän kaikissa soluissanne ja olevan täynnä tietoa energiasta, joka voi auttaa teitä matkallanne.

Se lapsi, jota juuri pyysin teitä kutsumaan paikalle mielikuvituksessanne, on Taivaan ja Maan valon yhdistyneiden energioiden sanansaattaja. Kysykää nyt tältä lapselta, onko sillä viestiä teille. Antakaa viestin tulla teille tavalla, joka sopii lapselle. Viestin ei tarvitse olla sanallinen. Teissä oleva lapsi ei halua lähettää mentaalista energiaa. Lapsen energia on hyvin elävää ja kertoo teille, missä olette joutuneet loukkuun vanhoihin tapoihin ja ajatuksiin.

Antakaa tämän lapsen energioineen mennä kehossanne paikkaan, joka eniten tarvitsee sitä energiaa ja jossa teidän energianne on tukkeutunut pelon väliaikaisesti valtaamana. Pelko saa mielen prosessit käyntiin, jotka sitten yrittävät hallita ja kontrolloida elämän mekanismeja teidän suojelemiseksi ja hengissä pysymiseksi. Se reaktio ei kuitenkaan koskaan ruoki sisäistä lasta; se ei ravitse sitä elämän virtaa, joka te pohjimmiltaan olette. Se johtaa fyysisen kehon vaivoihin tai tyytymättömyyteen ja tuskaiseen tunnekehoon.

Tunnistakaa se verho, johon olette kietoutuneet: pelon, liiallisen ajattelun, epäluottamuksen ja ehkä uskon puutteen verho. Katsokaa voitteko havaita sen verhon kehossanne: harmaita tai tummia kohtia, jotka tarrautuvat energiaanne estäen vapaan virtauksen. Katsokaa sitä tummaa kohtaa ja tiedostakaa se, kuka todella olette. Ette ole sisäinen lapsenne, vaikka se sisäinen lapsi asuu sisimmässänne. Te olette se tietoisuus, joka tukee lasta ja tekee valintoja, kun taas sisäinen lapsenne on se tunteva osa. Se on se elämänne osa, joka virtaa ja haluaa toteuttaa itseään ja joka tarvitsee teitä – teidän minäänne, sitä sisällänne olevaa luojaa, sisällänne olevaa tietoisuutta päästäkseen todella täyteen kukoistukseensa.

Sisällänne oleva lapsi on kuin herkkä ja kaunis kukka, joka tarvitsee teitä huolehtimaan siitä ja hoivaamaan sitä: se tarvitsee teitä ymmärtämään sitä. Te olette sisäisen lapsenne huoltaja ja hoitaja. Elämä antaa teille tämän lapsen – spontaanisuutenne, toiveenne, luovuutenne – ja te olette se luoja, joka voi valita. Voitte antaa sisäisen lapsenne olla verhottuna ja yhteiskunnan pelkojen musertamana, jotka valtaavat teidät kun synnyitte. Mutta teillä on myös valta murtautua pois noista peloista ja liiallisesta ajattelusta.

Vahvistakaa tietoisuutenne syvällistä voimaa. Tietoisuus ei ole ajattelemista, vaan halua olla täysin läsnä; se ei ole katsomista poispäin omasta tuskastanne, poispäin sisäisestä lapsestanne, vaan lapsessa olevien lahjojen ja tuskan näkemistä. Pyydän teitä näkemään lapsenne selvästi, ja niin tekemällä teitä ympäröivä verho osittain liukenee pois. Tämän lapsen näkeminen elvyttää lasta ja herättää sen, sitten lapsi tuntee, että sen sallitaan olla.

Tuntekaa hyvin selvästi tämän lapsen viesti ja tuntekaa oma suojeleva voimanne. Pystytte erottamaan pelon ja rakkauden, tukahduttavan alistamisen ja todellisen vapauden ja spontaanisuuden toisistaan. Sallikaa oma lapsellisuutenne, oma spontaanisuutenne ja viattomuutenne ja kaikki mikä siitä on peräisin. 

Tämä voi herättää teissä levottomuutta, sillä ette ole vielä oppineet luottamaan tähän prosessiin. Teille on kerrottu, että teidän on katsottava tulevaisuuteen, että teidän on ennakoitava mikä voi mennä pieleen, että ette voi vain mennä eteenpäin ja olla oma itsenne, ja että vaaroja on uhkaamassa.

Tällaisessa ajattelussa on kuitenkin vielä suurempi vaara. Se tukahduttaa alkuperäistä luovuuttanne ja saa teidät pelkäämään itseänne aiheuttamalla teissä jakautumisen kahtia, mikä on ihmisten suurin vaara, sillä se jakautuminen voi saada aikaan tuhoavaa käyttäytymistä. Se luo todellista kaaosta, koska ihmisten sisällä ei ole enää yhtenäisyyttä, ei ole mitään keskusta.

Ajattelu ei voi koskaan auttaa teitä pääsemään keskukseenne. Aito keskuksenne on vatsassanne, josta olette yhteydessä minuun, Maahan. Tuntekaa siellä virtaava Maan energia. Päästäkää itsenne irti ja uskaltakaa luottaa. Elämä on hyvää ja haluaa tuoda teidät kotiin itseenne – luottakaa elämään.

Paljon kiitoksia läsnäolostanne ja mielenkiinnostanne.

© Pamela Kribbe

www.jeshua.net/fi

Suomennos: Tapio Närhi