Pamela Kribbe kanavoi Maata

Minä olen Maan ääni, joka teille puhuu jalkojenne alla olevasta maaperästä. Puhun teille sydäntalvesta, mikä on sellainen aika vuodesta, joka tuo teille paljon, vaikkette aina uskokaan sitä. Talvella elinvoima vetäytyy ytimen sisälle. Talvinen vuodenaika pyörii tuon ytimen ympärillä, mikä on valon ydintä teidän sisällänne, syvällä sisimmässänne palavaa tulta, hengen voimaa teissä. Talvella ulkoinen putoaa pois: oksat ovat paljaita. Elämä vetäytyy runkoon ja juuriin, ja luonnossa on hiljaisuutta ja tyyneyttä. Mutta tämä hiljaisuus, tämä tyhjyys ja karuus ei ole vailla elämää eikä vailla sielua – tuntekaa se. Kun kävelette metsässä tai pelloilla, siellä on elämää – näkymätöntä, mutta kouriintuntuvaa. Elämä vetäytyy ytimeen, missä se kerää voimia versoakseen jälleen keväällä.

Voimien kerääminen uudelleen järjestäytymistä varten tapahtuu kiertokulussa, joka toistuu yhä uudelleen: talvi, kevät, kesä, syksy, ja jälleen talvi. Tällaista kiertoa tapahtuu myös teidän elämässänne. On aikoja, jolloin sielunne energia Maan päällä ilmenee täysillä. On hetkiä, kun sydämenne valo on yhteydessä tähän todellisuuteen ja te ilmaisette itseänne täydellisesti. Ajatelkaa sellaista hetkeä menneisyydestä. Kysykää itseltänne: “Mikä hetki menneisyydessä merkitsi minulle täydellistä täyttymystä siitä, kuka olen? Missä asiassa ja paikassa ja kenen kanssa sallin itseni tulevan nähdyksi kokonaan? Missä energiani virtasi hyvin ja täysillä?” Tuntekaa se hetken aikaa itsessänne. Täydessä kiertokulussa tämä on ulospäin suuntautumisen, säteilemisen aikaa, kesää. Sitten kierron seuraavassa vaiheessa energia vetäytyy kokoon järjestyäkseen uudelleen ja miettiäkseen itseään. Ja sitten kierto pyörähtää jälleen seuraavalle tasolle suuntautuakseen vieläkin kauemmaksi aivan kuin ilmaisisi vieläkin paremmin Maan päällä olevaa sielua. Joten huomaatte olevanne jatkuvassa ulospäin kurkottamisen ja sisäänpäin kääntymisen rytmissä: paluu ytimeen ja suuntautuminen jälleen kerran ulospäin, jotta olisitte riemukkaasti omia itsejänne ja jakaisitte itsenne maailman kanssa.

Joten tuntekaa itsessänne se ydin, johon vetäydytte. Vatsassanne aivan navan alapuolella on paikka, jossa voitte tuntea ihmisyytenne tässä ja nyt, inkarnoituneen olentonne ytimen syvällä sisimmässä. Pyydän teitä laskeutumaan tähän pisteeseen ja sieltä käsin tuntemaan teissä asustavan alkuvoiman. Sydämenne kuuluu enkeliolennollenne – korkeammalle minällenne – kun taas vatsanne on ihmisyytenne “sykkivän sydämen” paikka. Tavoitteenne tässä elämässä on ottaa yhteyttä tuohon paikkaan vatsassanne. Vain siellä te inkarnoidutte Maahan ja tulette täysin ihmiseksi, koska vain siellä teidän valonne saa syvällisen yhteyden maalliseen todellisuuteen. Ottakaa yhteys vatsanne energiavirtaan sallimalla hengityksen laskeutua alas vatsaanne ja tuntemalla siellä olevan elämän. Tuntekaa, kuinka tämä energiavirta on yhteydessä luovaan voimaanne, itse kehon elinvoimaan sekä myös seksuaalisuuteenne. Vajotkaa syvään keskelle vatsaanne ja päästäkää hetkeksi irti ulkomaailmasta. Tuntekaa, kuinka sinne kerääntyvien voimien avulla voitte aloittaa uuden luvun elämässänne Maassa ja saatte juuri ne voimat ja kyvyt, joita nyt tarvitsette ilmaistaksenne itseänne vielä paremmin Maan päällä. Puhukaa tuolle voimalle. Sallikaa tuon vatsassanne olevan valtavan voiman ja ihmisyytenne syleillä itseänne. Tuntekaa, kuinka syvällisesti olette tuossa paikassa yhteydessä minun ytimeeni: Maan keskustaan. Tuntekaa, kuinka olemme yhteydessä.

Ottakaa nyt jokapäiväisestä elämästänne pelko, jonka kohtaatte usein. Missä ja mitä pelkäätte? Nimetkää se itsellenne: onko se hylätyksi tulemisen tai arvosteltavaksi joutumisen tai yksin olemisen pelkoa? Tuntekaa, kuinka se pelko raskauttaa teitä erityisesti hartioidenne ja päänne ympärillä, koska pelko kiinnittyy vahvasti ajatteluun. Ajatteleminen syöttää ja kasvattaa pelkoja. Teidän ajatuksenne ovat usein paniikissa ja vailla itseluottamusta. Tuntekaa hetki, kuinka se pelko ei tosiaankaan liity ulkopuoliseen maailmaan, vaan kumpuaa omasta mielestänne ja tulee esiin omasta olemuksestanne. Kuvitelkaa nyt, että hillitsette tuon pelon pimeän energian pilveksi, ja käsillänne ohjaatte sen energiapilven vatsanne hiljaiseen kohtaan, siihen voiman virtaan, joka sisällänne virtailee hiljalleen ja luottavaisesti. Katsokaa, kuinka vatsanne ottaa pelkonne vastaan ja tervehtii sitä hyvin neutraalisti.

Tuntekaa luonnon perusvoimat vatsassanne. Olette suurempia kuin tämä pelko – lohduttakaa sitä. Antakaa pelon nähdä, kuinka vahvoja tosiaan olette ja kuinka olette osa ikuista elämää. Olette nyt kehollistuneena tänne Maahan ja olette lihaa ja verta. Kehonne on pyhä koti, jota elävöitätte omalla valollanne, ja ydinolemuksenne on ikuinen riippumatta sen ottamasta muodosta. Tuntekaa vertaansa vailla olevan vahvuutenne tyyneys, ja nähkää ja tuntekaa sitten, että pelko pysyy ulkoreunalla eikä suinkaan ytimessänne. Antakaa pelon pyöriä ympärillänne samalla kun vetäydytte ytimeenne, siihen syvällisimpään sisäiseen tietoon, mikä kuuluu teille: “olen hyvä, olen hyväksytty täällä, olen kaunis sellaisena kuin olen”.

Minä olen Maa, ja tunnistan teidät ja tervehdin teitä enkeleinä, joita olette. Luottakaa minun voimiini ja luottakaa oman kehonne vaistoihin. Käyttäkää tänä talviaikana aikaa vetäytyäksenne sisäänpäin ja luodaksenne niin paljon sisäistä tyhjyyttä kuin voitte. Pysykää siinä hiljaisessa tilassa ja tuntekaa mitä haluatte ytimeltänne, toisin sanoen mikä haluaa tulla julki Maan päälle, ja tuntekaa, että teillä on voimaa nousta pelkojenne yläpuolelle. Kun tiedostatte pelkonne, se on merkkinä, että olette valmiit ylittämään ne. Jos peloistanne tulee havaittavia, tietoisuus on valmis ottamaan ne vastaan myötätunnolla – aika on kypsä.

Älkää pelätkö “pelkojanne”, ja kun pelko saapuu, kutsukaa sisintä voimaanne, ydintänne. Pelko mahdollistaa sen, että tunnette ytimenne, joten olkaa myötätuntoisia pelkoa kohtaan. Elätte kaksinaisuuden maailmassa – pimeimmän osan lähellä on aina läsnä kirkkain valo. Ne kutsuvat toisiaan ja lähtevät yhdessä tanssiin. Maallisessa elämässänne on aina kiertoa, jossa alkuun mennään sisäänpäin ja sitten suuntaudutaan ulospäin, ja taas sisäänpäin ja sitten ulospäin. Joka kerta kun menette sisäänpäin, te kaivaudutte hieman syvemmälle pimeyteen, jotta vielä enemmän valoanne voi virrata ulospäin. Syvällä sisimmässänne valo ja pimeys toimivat yhdessä tässä tanssissa. Kunnioittakaa tätä tanssia, sillä niin elämän energia toimii Maassa. Se on sisäänpäin menemisen ja ulospäin suuntautumisen, valon ja varjon vuorottelua, joten kunnioittakaa varjoa osana elämää. Aivan kuin puu menettää mahtavan lehvästönsä kääntyäkseen täysin sisäänpäin, tekin teette vastaavaa oman elämänne kausissa. Kääntymällä sisäänpäin olette hetken aikaa yhteydessä omaan tuskaanne, menetykseenne ja suruunne. Se on myös kaunis liike, jossa yhteys auttaa teitä lähentymään itseänne, menemään syvemmälle siihen ytimeen, joka te olette.

Hyväksykää tämä prosessi, sillä pimeyden avulla te matkaatte valoa kohti. Ne ovat ne kaksi elementtiä, jotka tanssivat yhdessä. Älkää inhotko pimeämpiä puolianne, sillä ne sysivät teitä eteenpäin. Ne aiheuttavat sen, että valonne inkarnoituu vieläkin syvemmälle. Toivottakaa ne osat itsestänne tervetulleiksi, jotka ovat kuljettaneet pimeyttä sisällänne ja tuoneet sen tietoisuuteenne. Jos tunnette myötätuntoa niitä kohtaan ja hyväksytte ne osaksi omaa polkuanne, niistä tulee parhaita ystäviänne läheisyyden ja yhteyden tuntemusten kautta. Teidän sallitaan olla ihmisiä. Te olette inkarnoituneita enkeleitä, jotka kokevat valon ja pimeyden ääripäät tehdäkseen “kultaa” hyväksymällä molemmat. Muuntamalla omaa varjoanne te luotte ymmärryksen ja myötätunnon “kultaa” ja ykseystietoisuuden “kultaa”. Se on se syy, miksi olette täällä Maassa, ja sen takia rakastan teitä valtavasti ja toivotan teidät sydämestäni tervetulleiksi. Tuen teitä voimallani milloin ja missä tahansa vain mahdollista. Tuntekaa tämä voima jalkojenne alla olevassa maaperässä, ympärillänne olevassa ilmassa ja omassa kehossanne. Olen täällä teitä varten, joten luottakaa yhdessäoloomme ja tietäkää, että rakastan teitä.

© Pamela Kribbe

Suomennos: Tapio Närhi