13.10.2024

Pamela Kribbe kanavoi Joshuaa

Rakkaat ystävät!

Minä olen Joshua. Tervehdin teitä kaikkia rakkaudella. Ympärillänne on niin paljon rakkautta: teitä ympäröivissä ihmisissä, Maata ympäröivässä henkimaailmassa. Myös sydämessänne on rakkautta, joten aina on olemassa yhteys rakkauteen. Rakkaus antaa teille kaikkea mitä tarvitsette: vapauden olla kaikkien itseenne liittyvien seikkojen kanssa, olivatpa ne kypsiä tai kypsymättömiä, valoisia tai pimeitä. Rakkaus antaa teille vapauden kehittyä omaan tahtiinne ja asteittain hälventää sydämessä ja mielessä olevaa hämmennystä. Rakkaus antaa teille vapautta ja turvallisuutta.

Tuntekaa hetki sydämessänne, että rakkaus on saatavillanne nyt eikä vasta myöhemmin, kun olette edistyneet polullanne. Rakkaus kuuluu tähän hetkeen; se hyväksyy täysin epätäydellisyyden, edistymässä olevan ja erillään olevan. Teidän ei tarvitse esittää itseänne eri tavalla rakkauden silmille; antakaa rakkauden virran tulla luoksenne sellaisina kuin olette, juuri nyt.

Lähes kaikilla ihmisillä on ajatus, että teidän on ansaittava rakkaus ja että teidän on tehtävä kovasti työtä muuttaaksenne itseänne ollaksenne rakkauden arvoisia. Useimmilla teistä on syvällinen häpeä, joka synnyttää arvottomuutta: teistä tuntuu, että teidän on pyydettävä anteeksi, oikeutettava olemassaolonne. Se on asenne, joka monilla teistä on. Samalla on olemassa sellaista rakkauden, rentoutumisen ja vapauden kaipuuta, jotta olisitte sellaisia kuin olette. Ja se merkitsee, että huomaatte olevanne jatkuvassa kamppailussa elämän kanssa.

Pyydän teitä tunnistamaan tuon äänen itsessänne, joka kritisoi ja vakavasti kehottaa parantamaan itseänne, kommentoi sitä miltä näytätte ja mitä tunnette, ajattelette ja teette. Jossakin sisällänne on häijy ääni, armoton sisäinen kriitikko. Yrittäkää havaita tuo sisällänne oleva energia. Saatatte nähdä sen kasvoina tai jonakin hahmona, värinä tai muotona – näittepä mitä tahansa, kaikki käy.

Pohjimmiltaan tämä on teissä oleva pelon ääni: pelko epäonnistumisesta, riittämättömyydestä, hylätyksi tulemisesta. Tuo pelko on jokaisessa. Te eriydyitte kokonaisuudesta – ainakin siltä se tuntui – kun te yksilöllisenä sieluna lähditte matkallenne tuntemattomaan. Tuolla eriytymisen hetkellä, mikä oli itse asiassa sielun syntymä, tuli ahdistusta, minkä aiheutti vieraantuminen Kotoa, siitä Alkulähteestä, jossa alkuperänne oli. Tuo vieraantuminen ja hukkaan joutumisen tunne oli tarpeen, sillä se pakotti teidät aloittamaan etsinnän: teidät niin sanotusti ”heitettiin syvään päätyyn”. Ensimmäistä kertaa tietoisuudessanne oli ahdistusta, ja aloitte etsiä kokonaisuutta.

Tällä matkalla esiin tuli arvottomuuden tunnetta. Se on ollut pitkä matka, jossa pelko, valta ja riippuvuus olivat tärkeässä osassa. Jos ette tunne sisäisesti olevanne kokonaisia ja jos ette tunne rakkautta sisäisesti, lähdette etsimään rohkaisua ulkoisista asioista toisilta saatavan tunnustuksen ja rakkauden muodossa. Tuo voi vääristyä vallan tarpeeksi, toisten hallitsemisen tarpeeksi, jotta saatte energia- ja tunnemielessä mitä tarvitsette. Ja niin näette ihmisiä etsimässä tunnepohjaista rohkaisua toisilta täyttääkseen sisällään olevaa tyhjyyttä. He etsivät sitä kumppaneiden välisestä suhteesta, työtilanteista, kaikkialta. Heidän monien toimiensa pohjalla on arvottomuuden tunnetta.

Jos tunnistatte tuon tarpeen itsessänne, silloin ratkaisu on lähellä. Mutta niin kauan kuin yhä etsitte rohkaisua ulkoisista energioista, kysytte tarmokkaasti kysymyksiä: ”Miten minut pitäisi ihmissuhteissani olla? Miten minun pitäisi olla perheeni kanssa? Miten minun pitäisi olla työssäni?” Nuo näyttävät tärkeiltä kysymyksiltä, mutta asian ydin on siinä, että kyse on suhteesta itseenne ja syvällisen itsekunnioituksen ja rakkauden tunteesta, jota teillä on itseänne kohtaan. Siinä on se avain.

Pyydän teitä nyt laskemaan huomionne ja tietoisuutenne energiamielessä omaan vatsaanne. Täyttäkää vatsaontelonne täysin puhtaalla tietoisuudella. Laskeutukaa alas ja tuntekaa, miten tietoisuutenne virtaa vatsaan puhtaan ja kirkkaan veden tavoin. Olkaa läsnä siellä ja nähkää lapsi, joka tavalla tai toisella tuntee itsensä arvottomaksi eikä riittävän hyväksi ansaitakseen rakkautta. Menkää tämän lapsen luo, ottakaa sitä kädestä kiinni – tämä on teidän lapsenne. Annatte sille voimaa; elvytätte sitä läsnäolollanne ja uskollisuudellanne.

Kun elätte elämäänne yrittämällä hoivata itseänne toisten energioilla – sisäisen tyhjyyden takia – vääristätte itsenne sellaiseksi mitä ette ole, ja se tekee vääryyttä itsellenne. Ette ole todella uskollisia itsellenne, kun yritätte sopeutua toisten odotuksiin ja vaatimuksiin siltä varalta, ettette saa kaipaamaanne rakkautta. Mutta tämä saa sisäisen lapsen kärsimään, koska se haluaa olla oma itsensä, spontaani ja luonnollinen.

Vaatii paljon rohkeutta kyetä menemään sisäänpäin ja tuntemaan ongelman ydin: teidän oma arvottomuuden tunteenne. Yhä uudestaan teitä rohkaistaan tekemään niin. Jokainen elämänne kriisi on lopputulos ongelman ytimestä. Mutta teidän ei tarvitse ratkaista sitä kaikkea kerralla. Tärkeänä asiana on tiedostaa tuo arvottomuus, joka on ongelman pohjalla – tämä syvälle juurtunut arvottomuus – yhdessä ratkaisun avaimen kanssa: rakkaus itseänne kohtaan.

Tuntekaa täällä oleva valo: itsenne ja kaiken muun tässä tilassa olevan valo. Antakaa tämän valon säteillä vatsaanne ja sisäiseen lapseenne; olette sen vastaanottamisen arvoisia. Olette erottamattomia osia Luojasta ja sellaisina suuri kokonaisuus rakastaa, suojelee ja kannattelee teitä.

Tervehdin teitä kaikkia.

© Pamela Kribbe

Suomennos: Tapio Närhi