19.12.2021

Gerrit Gielen

Tulla omaksi itsekseen, miksi se on niin vaikeaa? Elää itsestään käsin, säteillä itsestään, olla oma itsensä – miten se tehdään?

Aivan aluksi: tässä maailmassa kasvetaan aikuisiksi sellaisen mielikuvan kanssa, että millaisia ihmiset ovat. Ja se mielikuva on tullut sinulle esimerkiksi perinteestä, vanhemmiltasi, kirjallisuudesta ja uskonnosta, jne. Nuo aatokset roikkuvat ilmassa ympärilläsi ja sinä sisäistät ne.

Mikä tuo mielikuva on? Että et todellakaan ole hyvä tai kaunis ihmisenä. Joskus sitä kutsutaan vernissateoriaksi: se, mitä kutsumme sivilisaatioksi, on ulkokerros. Kaikki yhteiskuntamme säännöt, kaikki lait, henkiset käsitteet ja niin edelleen ovat tarpeen ihmiselle, jotta hän käyttäytyy jotensakin säädyllisesti. Ilman noita sääntöjä ajatellaan, että ihminen on itsekäs eläin, joka ajattelee vain itseään. ”Homo homini lupus” on tunnettu latinankielinen sananlasku: ”Ihminen on toiselle ihmiselle susi”.

Monet ovat sisäistäneet tämän mielikuvan. Jäykkä pitäytyminen sääntöihin johtaa kuitenkin kaikenlaisten tunteiden ja viettymysten tukahduttamiseen, mikä vääristää luonnetta. Ellei itseään kyetä ilmaisemaan tai sitä ei sallita, se johtaa kiukkuun, närkästymiseen ja turhautumiseen kaikenlaisilla alueilla. Tämän seurauksena ihmiset todellakin alkavat uskoa, että he ovat pahoja, ja näin systeemi pitää itseään yllä. Joten se sisäistetty mielikuva itsestämme on: sääntöjä noudattamalla saatat näyttää hyvältä, mutta pohjimmiltaan et ole hyvä.

Kun sinulla on tuo mielikuva itsestäsi, mitä aiot tehdä? Silloin mietit: ”Minun ei pitäisi näyttäytyä, koska todellinen luontoni on paha. Minun on sopeuduttava. Minun on tukahdutettava oma luontoni.” Se ajatus on hyvin syvällä, että sinun ei sallita olla oma itsesi ja että sinun on tukahdutettava itsesi, koska itse asiassa et ole hyvä. Koko kasvamisen, koulutuksen ja aikuiseksi tulemisen prosessi itse asiassa tähtää siihen: tukahduta oma luonteesi, sisälläsi oleva lapsi, sillä tuo luonne on itsekäs ja hallitsematon ja se on tukahdutettava ja sitä on muokattava. Ja sopeutuminen ja opetteleminen mukautumaan olemassa oleviin sääntöihin ja olemassa olevaan maailmaan on hyvää. Jos lopulta teet niin, sinusta tulee menestynyt aikuinen.

Tämä ajatus on ristiriidassa kaiken sen kanssa, mitä henkisyys meille opettaa. Henkisyys on huomion kiinnittämistä siihen, mitä ihmisen sisällä on. Juuri sisäisillä asioilla on väliä. Sisällä on jotakin hyvin kaunista, mikä on puhdasta ja hyvää ja mikä voidaan nähdä ja hyväksyä, erityisesti itsesi toimesta. Läpikäymäsi koulutuksen vuoksi tuon hyväksymiseen menee yleensä paljon aikaa.

Mietipä seuraavaa. Näet jotakin kaunista: kukan, tähtiä, ihanan maiseman. Tai kuulet kaunista musiikkia. Katselet tai kuuntelet ja ajattelet: miten kaunista tämä on. Ymmärrä tämä: kauneus, minkä koet katsellessasi kukkaa, on sisälläsi. Jos se kauneus ei olisi sisälläsi, et pystyisi nauttimaan siitä kauneudesta itsesi ulkopuolella. Eläin, esimerkiksi koira ei koe kauneutta katsoessaan kukkaa. Koira vain näkee jotakin ja miettii: voinko syödä sen, kyllä, ei, miltähän se tuoksuu? Ja siinä se. Kauneuden kokemus on mahdollista vain siksi, että se kauneus on jo sisälläsi: sinä olet se kauneus. Ja siitä kauneuden kokemuksesta syntyy syvällinen vuorovaikutus. Sillä hetkellä, kun koet maapallon, meren tai luonnon kauneutta tai nautit jonkun eläimen seurasta, sinä annat jotakin. Kukka tuntee tulevansa nähdyksi, tiedostaa oman kauneutensa.

Kauneuden näkeminen ja kokeminen on oman kauneuden jakamista. Kauneuden havaitseminen ja sen tiedostamisen säteileminen on luomisteko. Sillä hetkellä, kun jokin kaunis koskettaa sinua, sinä luot. Joten kaikki näkemäsi kauneus on jo sisälläsi. Mitä se merkitsee? Se merkitsee yksinkertaisesti sitä, että olet kaunis sisäisesti. Jokainen ihminen syntyy kauneuden tajulla, totuuden tajulla, hyvyyden tajulla. Se kaikki tulee sielusta: ihmisen sielusta.

Mutta jos ajattelet olevasi sisäisesti paha ja että sinun on tukahdutettava itseäsi ja sopeuduttava tämän yhteiskunnan sääntöihin ja olemaan erottumatta, mitä silloin teet? Sinä tukahdutat omaa sieluasi. Juuri se ajatus, että ihminen on sisäisesti paha, johtaa sielun tukahduttamiseen ja kykenemättömyyteen ilmentyä tähän maailmaan. Mikä on sen seuraus? Että ihmiskunta ei kukoista ja että ihmiskunta ei elä sielusta, vaan pelosta käsin. Ja mitä sitten teet, kun olet peloissasi: haluat hallita elämää, hallita ihmisiä ja tilanteita, haluat leikkiä pomoa. Juuri sitä on tapahtumassa maailmalle. Ihmiskunta on pomo. Elämme termillä ”antroposeeni” kutsuttua aikaa, jolloin ihmiskunnalla on suhteeton osuus tästä maailmasta ja eläimet ja kasvit on yhä enenevässä määrin syrjäytetty. Se saa kaiken paineenalaiseksi.

Ihminen ei ole onnellinen kaikesta omaisuudesta, kaikista suurista kaupungeista ja teknologioista huolimatta. Miksi ei? Koska hän ajattelee olevansa paha. Sisäisesti hän ei usko itseensä. Hän ryntää eteenpäin, jatkaa rakentamista, valloittaa maailmaa. Hän alistaa ja tuhoaa luontoa ja tätä planeettaa. Siksi on niin tärkeää, että ihmiset kääntyvät sisäänpäin, sanovat ”kyllä” itselleen ja lakkaavat tuomitsemasta itseään. Sanomalla ”kyllä” itsellesi, hyväksymällä itsesi täysin päästät irti pelosta ja rakkaus alkaa virrata. Koet jälleen oman kauneutesi ja totuuden tajusi, minkä intuitiosi ilmaisee ja tietää mikä on oikein. Elät ja toimit sydämestäsi käsin.

Päästä irti siitä pelosta, että et ole hyvä, päästä itsesi kokonaan irti.

Lopeta itsesi alistaminen, ole oma itsesi. Tule omaksi itseksesi.

Se alkaa kääntymällä sisäänpäin, koska siellä sinä olet. Sinä et ole ympäröivässä maailmassa.

Sinä et ole autossasi, kodissasi, ihmissuhteessasi tai työssäsi.

– Sinä olet oma itsesi.

© Gerrit Gielen

Suomennos: Tapio Närhi