14.7.2021

Gerrit Gielen

”Tämän ajan (suunnilleen vv. 1950 – 2070) tekee erityiseksi se, että päättymässä on kaksi erilaista tietoisuusjaksoa: henkilökohtainen jakso (tai henkilökohtaisten jaksojen sarja) ja planetaarinen jakso. Näiden jaksojen päättyminen osuu päällekkäin, joten toinen vahvistaa toista.”

Lähteenä Pamela Kribbe: Joshuan kanavoinnit

Esipuhe

Ajatellessamme Maata saatamme nähdä kauniin sinisen planeetan kiitämässä avaruuden halki: aineellinen pallo kiertämässä auringoksi kutsumaamme tähteä. Kaunis mielikuva, mutta se on myös näkemys Maasta materialistisesta näkökulmasta katsoen.

Todellisuudessa Maa on tuota paljon monitahoisempi. Se on moniulotteinen järjestelmä, joka sallii asukkailleen monenlaisia kokemuksia: tässä järjestelmässä on rinnakkaisia todellisuuksia, dynaamisia vuorovaikutuksia menneisyyden, nykyisyyden ja tulevan välillä. Ja ennen kaikkea voimme havaita itsemme, oman sisäisen äärettömyytemme.

Meillä ihmisillä ei ole vain yhtä menneisyyttä, yhtä aikajanaa, johon olemme sidoksissa. Parempi vertauskuva on puu, jolla on monta juurta: nykyisyyteen, jossa olemme, yhdistyy monia aikajanoja. Maan moniulotteinen järjestelmä mahdollistaa tämän rikkaan moninaisuuden.

Täällä voimme kokea yhteenkuuluvuutta, rauhaa, kauneutta ja rakkautta. Ja myös vihaa, väkivaltaa, kiukkua ja rumuutta. Maan järjestelmässä on tilaa kaksinaisuuden kokemiseen täysillä; ja silti meitä muistutetaan jatkuvasti ykseydestä, mikä yhdistää meidät kaikki. Pelkoa täynnä olevan pimeän yön jälkeen voimme silti nauttia kauniista auringonnoususta. Jokainen kukka muistuttaa meitä korkeammista todellisuuksista.

Täällä ihmiset voivat luoda kaunista musiikkia, mutta myös aloittaa järjettömiä sotia. Maan erityisenergia antaa meille tilaa toteuttaa molempia mahdollisuuksia. Juuri tämä Maan erityisominaisuus tekee ihmisenä olemisen kokemuksen täysin mahdolliseksi.

Maan nyt aloittaessa uutta jaksoa saa meidät kysymään: ”Mitä se merkitsee meille, sen asukkaille?”

Uusi jakso: korkeampi energia

Kun ihminen tai muu olento aloittaa uuden jakson – ja niin ollen on saanut vanhan jakson päätökseen – syntyy korkeampaa värähtelyä. Korkeampi värähtely tarkoittaa, että tietoisuus on lähestymässä alkulähdettä ja sillä on voimakkaampi kauneuden, totuuden ja elämän yhtenäisyyden kokemus.

Maa on tällaisessa uudessa jaksossa. Se muuttaa kokemuksellista tilaa, jota Maa tarjoaa ihmiskunnalle ylöspäin. Huipulla kosmisen yhtenäisyyden kokemukset ja yhteyden saaminen korkeampiin maailmoihin ovat mahdollisempia kuin koskaan ennen. Pohjalla äärimmäiset kaksinaisuuden kokemukset tulevat yhä vähemmän mahdollisiksi. Silloin tapahtumat, kuten julman ja järjettömän sodan aloittaminen eivät ole enää mahdollisia.

Keskimääräisen ihmisen kokemukselle se merkitsee sitä, että olemme tulossa käännekohtaan.

Sillä hetkellä me yleensä koemme hajaannusta tässä maailmassa. Vain silloin, kun meditoimme tai olemme luonnossa, koemme yhtenäisyyden tunnetta. Hajaannuksen kokemus on ensisijainen, yhtenäisyyden kokemus toissijainen. Tämä kääntyy päälaelleen: ykseyden tietoisuus tulee ensisijaiseksi.

Sillä on lukuisia seurauksia, joista haluaisin mainita muutaman.

•  Tiede
  Tänä päivänä tieteellinen ajattelu lähtee hajaannuksen paradigmasta eli oppirakennelmasta. Kaikki koostuu hiukkasista, jotka koostuvat vielä pienemmistä hiukkasista. Yhä pienempien hiukkasten etsiminen näyttää loputtomalta. Tällä tavoin tarkasteltuna ihminen on kokoelma hiukkasia, ja jos nuo hiukkaset hajoavat, silloin ihminen ei enää ole olemassa. Tieteen mukaan kuolema hallitsee: loppujen lopuksi kaikki aikanaan hajoaa.
  Tulevaisuudessa itsestään selvänä perustana on yksikkö eikä sen osat. Universumin ja ihmisen mekanistinen näkemys tekee tilaa holistiselle näkemykselle: yhtenäisyyden ajatuksesta tulee uusi paradigma. Tästä yhtenäisyyden ajatuksesta tiede alkaa hyväksyä, että kaiken takana on tietoisuutta: silloin tietoisuuden käsitteet ja yhtenäisyys menevät päällekkäin. Ja ikuinen kuolema antaa tietä ikuiselle elämälle.
• Psykologia
  Yhtenäisyyden ajatus johtaa psykologiassa sielun olemassaolon tunnustamiseen. Se nähdään parantumisen ja totuuden lähteenä. Psykologisten ongelmien paraneminen menee päällekkäin sielun tietoisuuden kanssa.
• Politiikka
  Koska kaiken yhtenäisyys otetaan itsestään selvänä asiana, sillä on myös seurauksia poliittiseen järjestelmään. Maat ja rajat tulevat vähitellen häviämään, ja sitä myötä sodat. Lopulta syntyy maailmanhallitus.
• Talous
  Ihmisajatteluun tunkeutunut hajaannus on luonut talouden, joka perustuu kilpailuun ja kanssaihmisten ja itse maapallon hyväksikäyttöön. Jos katselemme nykyistä talousjärjestelmää matkan päästä ja näemme sen Maan ekosysteeminä, huomaamme, että se käyttäytyy tuota ekosysteemiä kohtaan kuin syöpäkasvain. Se tähtää järjettömään kasvuun ja kaikkien saatavilla olevien luonnonvarojen kulutukseen antamatta mitään takaisin.
  Tämä talousjärjestelmä ei enää pysy pystyssä tulevaisuudessa; uuden Maan korkeampi värähtely ei anna siihen enää mahdollisuuksia.
  Tulevaisuuden talous on harmonista ihmisten ja maapallon välistä vuorovaikutusta. Ihminen saa Maasta ja antaa Maalle. Vallitsee keskinäinen kunnioitus ja yhteistyö.
  Se talous perustuu kiitollisuuteen ja yhteydessä olemiseen. Ihminen on kiitollinen Maalle siitä, että hän voi olla täällä ja kokea ihmeellisiä asioita, ja Maa on kiitollinen ihmiselle, koska ihmisen ainutlaatuisuus rikastaa sitä.
  Ihminen ei pelkästään ymmärrä, vaan myös kokee, että Maa on tietoinen, elävä olento. Se antaa yhteyden tuntemuksen, joka lopulta kehittyy syväksi rakkauden siteeksi. Ja vielä kaukaisemmassa tulevaisuudessa ihmiskunta jättää Maan syvästi kiitollisena.
• Yhteiskunta
  Nykyinen yhteiskuntamme on pohjimmiltaan yhä hierarkkisesti järjestäytynyt kone. Kasvatus ja koulutus pohjimmiltaan merkitsevät sitä, että ihmisiä koulitaan tuon koneen rattaiksi. Mitä tärkeämpi se ratas on, sitä menestyksellisemmäksi kyseinen ihminen ajatellaan yhteiskunnassamme olevan. Tämä tulee tietenkin muuttumaan. Tulevaisuuden yhteiskunta ei ole hierarkkisesti järjestynyt, vaan se tähtää ihmissielun kukoistukseen täällä Maan päällä. Tuloksena on onnellisuus. Onnellisuutta ihmiselle itselleen, joka voi antaa sielunsa valon loistaa, ja onnellisuutta kanssaihmisille, jotka voivat nauttia inkarnoituneen enkelin kauniista, ainutlaatuisesta säteilystä, ja samaan aikaan onnellisuutta itse Maalle, joka näkee ihmisen – ja ihmiskunnan – kukoistavan kuin taivaallisen kaunis kukka.
• Kosmos
  Hajaantumisen ja kaksinaisuuden uskomus ei johda pelkästään nykyihmisen yksinäisyyteen, vaan saa aikaan sen, että ihmiskunta kokonaisuudessaan eristäytyy kosmoksessa. Tämä tulee muuttumaan. Olemme uuden ja uskomattoman rikkaan aikakauden kynnyksellä. Aikakauden, jossa tulemme saamaan yhteyden moniin muihin kosmoksen sivilisaatioihin. Maan värähtelyn lisääntyminen merkitsee, että kokemuksellisen tilan huipulla kaikenlaiset ovet avautuvat muihin maailmoihin: tämän kosmoksen muiden asukkaiden kokemuksellisiin tiloihin. Se saa meidät kerta kaikkiaan tajuamaan miten äärettömän rikas ja valtava universumi on. Se ei ole ääretön vain kooltaan, vaan myös rikkaudeltaan, monipuolisuudeltaan ja kauneudeltaan.

Yllä olevat asiat ovat tietenkin maailmanlaajuisia kehityskulkuja. Mitä ne tarkoittavat yksilölle?

Psykologiset seuraukset yksittäiselle ihmiselle

On tietenkin hienoa, että ihmiset kasvavat niiden muutosten myötä, joita Maa on käymässä läpi. Mutta se ei ole varmaa. Kaksinaisuuteen jämähtäneille ihmisille se on jopa mahdotonta, koska he eivät pysty päästämään irti uskosta kaksinaisuuteen. Jos he eivät enää pysty kokemaan kaksinaisuutta Maan päällä, he kaivavat esiin muita kokemusmaailmoja universumista mistä voivat, ja poistuvat Maan päältä.

Tietysti on myös ihmisiä, jotka menevät vaivattomasti Maan kasvuprosessin mukana. He ovat ihmisiä, jotka ovat saaneet henkilökohtaisen jaksonsa päätökseen ja ovat valmiita hyväksymään yhtenäisyystietoisuuden. He ovat lempeästi integroimassa kaikkia entisiä elämiään ja ymmärtävät, että pahantekijäelämät kuuluvat niihin. Siksi he sanovat ”kyllä” omalle varjolleen eivätkä enää heijasta sitä toisiin. Näin kaksinaisuus heillä päättyy: ei ole enää vihollisia, ei salaliittoja. Tästä tietoisuudesta nousee syvä yhteyden tunne joka ikiseen.

Monet ihmiset ovat näiden kahden ryhmän välissä. Mitä he nyt kokevat Maan muutoksesta? En viittaa konkreettisiin tapahtumiin, vaan käynnissä olevaan psykologiseen prosessiin.

Kaksinaisuus herää, kun ajattelemme pelosta käsin. Usein se on jonkun kanssaihmisen pelkoa. Pelkäämme esimerkiksi sitä, että toiset ihmiset, jotka ehkä näyttävät erilaisilta tai puhuvat eri kieltä, haluavat hallita meitä. Sen estämiseksi tarvitsemme armeijaa. Ja kun meillä on armeija, nuo muut, joita pelkäämme, pelkäävät myös meitä. Mieluusti vielä isompi armeija, ja asevarustelu alkaa. Ennemmin tai myöhemmin syttyy sota, usein ”ennaltaehkäisevä”: loppujen lopuksi on parempi, että iskemme ensin ennen kuin joku muu tekee sen, koska heihin ei voi luottaa.

Niin kauan kuin emme kohtaa omia pelkojamme, omaa varjoamme, mikään ei muutu; silloin olemme juuttuneet tähän kaksinaisuustietoisuuteen. Pelko jakaa aina maailman kahtia: me vastaan he, tai mitä me pelkäämme. Rakkaus ylittää tämän ja saa kaiken jälleen yhdeksi: yhdistää toiseen ja yhdistää todellisuuteen.

Juuri nyt Maa on muutoksessa, ja sillä on seurauksia ihmisille, jotka ovat yhä hyvin paljon kaksinaisuudessa. Tila kaksinaisuuden kokemiseen on pienenemässä ja lopulta katoaa. Kun tämä tila on kutistumassa, kaksinaisuuteen vahvasti uskovat ihmiset jäävät yhä enemmän kiinni kuplaan. Ennen heidän kuvittelemansa viholliset olivat kaukana ja usein jokseenkin abstraktisia, nyt he tulevat lähemmäksi. Nyt he ovat perheenjäseniä, ystäviä ja naapureita: heidät nähdään harhaanjohdettuina ja siksi heihin ei voi enää luottaa.

Silloin tietenkin tukea haetaan samanmielisistä ihmisistä. He eivät kuitenkaan löydä rakkautta ja ystävyyttä toisista, vaan enemmän kaksinaisuutta, mikä vain vahvistaa pelkoa ja vainoharhaisuutta. Kupla irtautuu yhä enemmän valosta.

Ulkopuolisille on tärkeää tajuta, että tällaisessa kuplassa elävä ihminen on pohjimmiltaan kärsivä ja onneton, käyttäytyypä tämä kuinka mahdottomasti tai vihamielisesti tahansa.

Kuplapsykologian ydin on tässä: kun kupla kutistuu, kaksinaisuusajattelu lisääntyy ja tulee suorastaan vainoharhaiseksi. Myös kärsimys lisääntyy. Tällaisessa kuplassa elävät ihmiset tekevät sen kuplan hyvin isoksi ja tärkeäksi, koska mitä pienemmältä kupla näyttää, sitä tärkeämpinä he näkevät itsensä.

Tämä kärsimys lopulta tulee niin suureksi, että kupla hylätään. Näin voi käydä, kun kuplan sisällä olevat ihmiset kokevat, että kuplan ulkopuolella olevat ihmiset eivät enää näytä olevan pahoja tai väärässä. Silloin inhimillisyys, rakkaus voittaa vainoharhaisuuden. Toinen mahdollisuus: elämä jotenkin hylätään. Kummassakin tapauksessa kupla katoaa Maan järjestelmästä eikä koskaan palaa takaisin.

Siten Maa on pienentämässä kokemusalueita, joissa tänä aikana voidaan kokea kaksinaisuutta. Niistä tulee yhä enemmän pieniä, pimeitä kuplia, jotka lopulta puhkeavat kuin saippuakuplat. Silloin kuplassa oleva tietoisuus valitsee rakkauden tai jättää Maan järjestelmän.

Lopulta kun kaikki nuo kuplat ovat kadonneet ja koko ihmiskunta hyväksyy yhtenäisyystietoisuuden, uudesta Maasta on tullut todellisuutta.

Entäpä pahuus?

Kaksinaisuuteen uskomisen perustana on pahuuden olemassaolo. Sitä kaksinaisuus lopulta on: hyvä vastaan paha.

Kun sanotaan, että kaikki on yhtä, ollaan taipuvaisia kieltämään pahuuden olemassaolo. Loppujen lopuksi ykseys on hyvää. Ja se, että pahaa on olemassa, on vaikeaa niellä.

Jos kuitenkin kaikki on yhtä, se ei merkitse pahan kieltämistä, vaan pahan kiistämistä meidän ulkopuoleltamme. Kaikki on yhtä tarkoittaa itse asiassa, että kaikki on meissä.

Kun kaikki on yhtä, kaikki on minussa, ja siksi pahuus on myös minussa. Kun sanotaan, että kaikki on yhtä, pahuutta ei siten kiistetä, vaan kehotetaan kohtaamaan paha itsessämme – oman varjomme – ja ottamaan siitä vastuu: sitä ei enää sijoiteta itsemme ulkopuolelle.

Katso syyllistä itsessäsi ja rakasta häntä. Löydämme sisäisen rauhan antamalla meissä olevien pahantekijöiden ja uhrien kohdata toisensa siinä rakastavassa tilassa, mikä me olemme.

Ja se on se tila, jonka uusi Maa on tarjoamassa meille.

Se on ihmisen ja enkelin välinen ero. Uuden Maan ihminen on enkeli, joka on kokenut pahuuden ja ollut paha. Siksi hänellä on syvä ymmärrys ja syvä rakkaus kaikkia kohtaan, jotka yhä kamppailevat ja kärsivät kaksinaisuudessa.

Älä pelkää inkarnoituneeksi enkeliksi tulemista: katso omaa varjoasi ja sano sille ”kyllä”.

Uusi Maa odottaa.

© Gerrit Gielen

Suomennos: Tapio Närhi