Pamela Kribbe kanavoi Joshuaa

Rakkaat ystävät, minä olen Joshua. Olen kanssanne. Minun energiani yhdistyy teidän energiaanne, tuntekaa se ympärillänne ja itsessänne. En ole teille outo. Olemme tuttuja toisillemme, joten tuntekaa se tuttuus. Kristus-energia ei ole vierasta teille. Sydämessänne on liekki, inspiraatio, halu ja myös tietämys, että tämä on se elämä ja nämä ovat niitä aikoja, jolloin haluatte ilmentää Kristus-valoanne tänne maapallolle. Olette odottaneet tätä tilaisuutta kauan. Olette kantaneet sitä pientä kipinää itsessänne monien elämien ajan, ja nyt aistitte, että uusi tilaisuus on tullut. Lupaus tuon kipinän syttymisestä liekkiin, joka näkyy selvästi itsellenne ja toisille, oli yksi niistä syistä, minkä vuoksi halusitte syntyä Maahan juuri tähän aikaan. Teidät tuo tänne halu muodostaa – tavalla tai toisella – kanava itsessänne olevalle jumalalliselle sieluenergialle, jotta se tulisi todeksi tässä elämässä Maan päällä. Te haluatte sielunne laulun kuljettavan teitä mukanaan. Haluatte muistaa, millaisia olette syvimmiltänne, kun jätetään pois se, mikä on muokannut elämäänne maapallolla ulkopuolelta käsin.

Jokainen teistä omaksuu mielipiteitä ja uskomuksia itsestänne kasvatuksenne aikana. Omaksutte itsellenne ajatuksia ja mielikuvia vanhemmiltanne, perheeltänne, ikätovereiltanne, koulusta, jne. Alatte näytellä tiettyjä rooleja kyseenalaistamatta niitä, ja pian kehitättekin sellaista, mitä kutsutaan “persoonallisuudeksi”: tapojen, käyttäytymisen ja ajatusten kulissin. Mutta jossakin kasvamisen vaiheessa jokin muu herää teissä. Ensiksi se on tuskin muuta kuin kuiskaus; muisto, jota ette osaa sijoittaa paikalleen; tietämys siitä, että olette enemmän kuin mitä itsenne ulkopuolinen maailma on määritellyt. On jotakin syvempää, jokin kerros, jota ihmisäly ei voi käsittää eikä ymmärtää. Siinä on sisimpänne; se, joka edeltää maallista elinpiiriä ja selviytyy siitä – teidän sielunne.

Kun sielunne inkarnoituu Maahan, sillä on jo historiaa takanaan. Sielunne kuljettaa mukanaan kaikenlaisia vaikutelmia toisista elämistä ja kokemuksista kosmoksessa. Ette ole mikään tyhjä sivu, kun synnytte; olette jo saaneet viisautta kaikista aikaisemmista kokemuksistanne. Tulette tähän elämään mukananne jotakin annettavaa, olette jo syntyessänne ainutlaatuinen kukka. Elämän tarkoituksena on itse asiassa tehdä siitä kukasta elinvoimainen ja näkyvä, saada se täyteen säteilevään kukoistukseensa. Kuitenkin nuorena omaksumienne vaikutteiden takia kukan avautuminen voi viivästyä pitkäksi ajaksi. Yritätte mukautua siihen, mitä teiltä vaaditaan, ja sellainen säätäminen aiheuttaa usein tuskaa, koska riistätte itseänne tekemällä niin. Ulkoiset voimat voivat olla hyvin pakottavia ja päättäväisiä. Kaikki te, jotka olette läsnä täällä tai luette tätä, haluatte vapauttaa itsenne näiltä voimilta. Ympäristön paineet yrittävät vaikuttaa teihin ja määritellä teitä, ja pitää teidät ruodussa, mutta kotelostaan ilmestyvän perhosen tavoin te pyritte vapauttamaan itsenne näiltä ulkoisilta voimilta. Mikähän teitä siihen ajaa? Se on muisto, kuiskaus, tieto, joka on alkuun hyvin hento, eikä se löydä täyttymystään näkyvässä maailmassa, vaan vasta sisäisen olemuksenne syövereissä.

Siellä sisimmässänne te yhä uskallatte uneksia, siellä sisimmässänne te joskus tiedätte hyvin selvästi, millaisia olette. Joskus te kirjaimellisesti matkustatte Kotiin unissanne yön aikana juodaksenne lähteestä, joka on niin kirkas, niin tuttu ja niin puhdas. Kun olette siellä, ette voi uskoa kuinka olette ylipäätään unohtaneet – silti niin se on. Olette hukanneet itsenne Maan elämään lähinnä siksi, että pelko ja arvostelu ja negatiivisuus ovat maailmassa yhä niin vallitsevia.

Oman voimattomuutensa takia vanhempanne ja opettajanne eivät monestikaan anna lapsilleen uskoa omaan itseensä ja sisäisiin resursseihinsa – antakaa se heille anteeksi. Myös he ovat joutuneet maallisten vaikutteiden valtaan; he ovat osaksi antaneet myöten Maassa vallitseville illuusioille. Mutta te olette tulleet tänne murskaamaan nuo illuusiot, ja se tekee teistä valotyöntekijöitä. Olette niitä, jotka haluavat muuttaa tietoisuutta Maan päällä, jotta ihmiset voivat jälleen alkaa uskoa omaan ainutlaatuiseen vahvuuteensa – sieluun, joka ylittää heidän maallisen persoonallisuutensa – ja saada se laulamaan.

Olette rohkeita. Toisaalta teitä on haavoittanut eksyminen tähän todellisuuteen, ja tämä kipeä kokemus tulee elämänpolkunne osaksi. Mutta toisaalta olette myös löytäneet tien sisimpään kuuntelemalla sielunne kuiskauksia. Joskus todellinen luottamus on vaikeaa, sillä tunnette vanhojen ajatusten vetävän teitä vähäpätöisyyteen; ne ovat epävarmuuden ja epäilyksen tuntemuksia. Ja itse asiassa lapsena te opitte, että nuo tuntemukset olivat oikeita ja tosia: pysytelkää vähäpätöisinä, älkää erottuko muista, älkää käyttäytykö omituisesti, älkää ajatelko normista poikkeavasti, sopeutukaa, olkaa kunnon kansalaisia, olkaa rakkaita kumppaneita ja hyviä vanhempia, olkaa vastuullisia.

Kaikki nuo oletettavasti hienot arvot pitävät teidät aivan liian usein vähäpätöisinä ja vaativat teitä kätkemään omaperäisyytenne. Mutta kun olette kerran alkaneet mennä sisäänpäin, ette voi enää palata takaisin. Ette voi enää jättää huomiotta omaa ainutlaatuisuuttanne, vahvuuttanne ja erilaisuuttanne, ja se aiheuttaa teissä pelkoa: “Jos noudatan sydämeni ääntä, sieluni huutoa, eikö minusta tule ulkopuolinen ja toisten karttama? Kuka sitten rakastaa minua, kuka haluaa hyväksyä minut? Olenko yhä tervetullut?” Näen tuon epäilyksen sydämessänne, ja pyydän teitä ensiksi miettimään millaisia olette: sitä toista osaa, joka haluaa siirtyä pois tallatulta polulta, joka edelleen haluaa mennä sisäänpäin, joka muistaa jotakin: koti-ikävän, kaipauksen. Tuntekaa sen “minän” energia, se toinen osa itsestänne. Toivottakaa se tervetulleeksi Maahan, ja tuntekaa tämän itsenne osan voima ja viisaus. Se on juuri sielunne, joka puhuu ja joka on koputellut teitä olkapäälle koko elämänne ajan pyytäen huomiotanne. Sielu ei koskaan puhu pakottaen tai arvostellen, ankaruudella tai uhkauksin, kuten auktoriteettien äänet. Sielu kuiskaa, kutsuu, puhelee iloiten: “Eikö näin olisi kiva, eikö olisi ihanaa ja inspiroivaa tehdä näin?” Usein te pelkäätte kuunnella tuota ääntä. “Voiko näin tosiaan olla? Saanko sitten vain tehdä sellaista ja nauttia siitä, mistä todella, todella pidän?” Sielu puhuu täysin eri kieltä kuin mihin olette tottuneet.

Sielu ei ole mikään ulkopuolinen voima, joka antaa teille vaatimuksia; sielu palvelee teitä. Se kuulostaa oudolta korvissanne, koska olette tottuneet ajattelemaan: “Minun täytyy palvella sieluani, korkeampaa osaa itsestäni”. Mutta sielu palvelee teitä yhtä lailla; se haluaa loistaa lävitsenne, kohottaa teitä, tuoda teidät Kotiin, inspiroida teidät tekemään mitä todella haluatte ja olla onnellinen ihmisenä Maan päällä. Pyytäkää itsellenne sielunne riemukas energia ja tehkää se nyt. Antakaa sen ympäröidä teidät, tuntekaa sen lempeys – ei pakkoa, ei vaatimuksia – ainoastaan tervetulleeksi toivottamisen tunne hyvin syvällisellä tavalla. Sallikaa itsenne tulla sielunne vastaanottamaksi, ja tuntekaa sen läsnäolo kehonne ympärillä säteilevänä valon viittana. Kysykää sitten sielultanne: “Mitä minun on juuri nyt tärkeää tietää? Mitä minun pitää tietää sinulta tällä hetkellä?” Ja tuntekaa sen vastaus; teidän ei edes tarvitse kuulla sitä niin monin sanoin. Millaisen tunteen, minkä tyyppisen mielialan sielu haluaa välittää teille? Päästäkää irti kaikista sellaisista ajatuksista, että miten sielun tulisi puhua, sekä käsityksenne korkeammasta ja alemmasta. Sielunne on itse elämä! Se on elävä, luonnollinen elinvoima ja se tietää, missä tasapainotusta tarvitaan, tai erilaista rytmiä, ja se haluaa antaa sen teille auliisti.

Jos tunnette, että sielun energia virtaa kehonne ympäri ja läpi, huomioikaa myös, mikä saattaa estää sen joissakin paikoissa. Onko aurassanne tai kehossanne paikka, jonne Valo ei pääse virtaamaan vapaasti ja kokonaan? Menkää sitten siihen paikkaan, joka erottuu eniten tukossa olevana. Älkää arvostelko sitä, vaan olkaa kuin sielu, tarkkailkaa sitä, kevyesti ja hellästi ja avoimesti. Nähkää tarve energiakentässänne tai kehossanne, ja tietäkää, että tarpeesta ei tarvitse puhua tai tarvetta selittää sanoin, sallikaa vain mitä tahansa tarvitaankin virtaavan sitä kohti.

Olette kaikki tänään täällä, koska haluatte syystä tai toisesta yhteyden kanavoituun olentoon. Mutta minä sanon teille, tuon halun takana on suurempi Kodin kaipuu – sen asuinpaikan, jossa voitte tuntea todellisuuden siitä, millaisia olette – ja tuoda sen Kodin Maahan. Siksi olette täällä! Tuntekaa, kuinka hyvä ja tosi se aikomus on. On toisarvoista, miten aiotte sen tehdä ja millaisen muodon se täsmälleen ottaa. Tämä halu on sielunne ääni. Sielunne haluaa ilmentyä selvemmin ja täydemmin elämäänne.

Tuntekaa, kuinka tuttu sielunne on teille – sen keveys ja huolettomuus. Se on rakkauden ääni. “Pitää tehdä”, rasittavuus, paineet, velvollisuudet ovat pelon ääniä, itsenne ulkopuolelta tulevia ääniä. Sielunne ääni tulee sisimmästä ja joskus se puhuu niin pehmeästi ja kevyesti, ettette kuule sitä. Tai ääni kuiskaa hellästi ja hiljaa: “Niin yksinkertaista, eikö totta?” Ja se on todella niin yksinkertaista! Elämän ydin on mutkaton ja kevyt.

Lopuksi pyydän teitä tuntemaan yhteinen energiamme: yhdessäolon energiamme. Tässä ja nyt me luomme kanavan meille kaikille. Ja se ei tarkoita mitään muuta kuin sitä, että olemme itse täysin pakottomia, kaiken sallitaan olevan niin kuin se on, mukaan lukien pimeys tai pelottavat paikat. Ja samalla noihin paikkoihin loistaa Valo, sielunne Valo.

Haluaisin lopuksi sanoa: kunnioittakaa itseänne, vahvuuttanne, rohkeuttanne, jota olette osoittaneet tähän saakka. Teille ei sovi itsenne arvostelu, itsenne vähäpätöiseksi tekeminen, itsenne kritisoiminen, vaikka olettekin oppineet, että niin tekeminen on hyvää tai järkevää. Yrittäkää oppia kunnioittamaan aidosti itseänne, ja arvostamaan omaa rohkeuttanne ja vahvuuttanne. Se sopii teille, se avaa kanavanne sille, joka te todella olette.

© Pamela Kribbe 2012
www.jeshua.net/fi

Suomennos: Tapio Närhi