Hyvä lukija,
Olemme jälleen lisänneet uutta aineistoa verkkosivustollemme www.jeshua.net/fi
| 1) |
Kanavointi Marialta: Pelko porttina tuntemattomaan – sekä kirjoitetussa muodossa että (englannikielisenä) äänitiedostona. Maria käsittelee valotyöntekijöiden välttämätöntä tarvetta pysyä luottamuksen ja antautumisen tilassa näinä haastavina aikoina. Kohtaamanne pelon tarkoituksena on tuoda teille uusi rakkauden ja ilon kokemus. Sen tarkoituksena on vapauttaa teidät rajoituksista, joiden olemassaoloa elämässänne ette
edes tienneet. |
| 2) |
Oletteko koskaan miettineet erittäin herkkänä olemisen ja valotyöntekijänä olemisen välistä yhteyttä? Gerrit on kirjoittanut artikkelin herkkyydestä perustuen hänen omaan kokemukseensa ja monien asiakkaidensa kertomuksiin tästä ilmiöstä. |
| 3) |
Joshuan kanavoinnit ovat saatavissa E-kirjana hintaan 5,95 USD |
Henkilökohtainen kommentti
Ensiksi haluaisin kiittää kaikkia sydämellisestä palautteestanne edellisen uutiskirjeeni tiimoilta, jossa kerroin kuluneena vuonna läpikäymästäni vaikeasta muunnosprosessista, jolloin koin pelkoa ja masennusta (ks. edellinen uutiskirje kohdasta Arkisto). Hyvyytenne ja tukenne liikutti minua, samoin kuin halunne kertoa oma tarinanne minulle. Huomasin, että monet teistä ovat jollakin tavalla käymässä läpi samaa voimakasta "itsensä nurinkääntämisen" prosessia.
Nykyisin olen yhä ihmetyksen ja ilon tunteessa. Olen toipunut aika hyvin, ja lisäksi tunnen olevani rennompi ja onnellisempi kuin ennen "romahdustani". Olen kiitollinen elämästä, jota pystyn elämään aviomieheni ja tyttäreni kanssa, joita rakastan hyvin paljon. Olen kiitollinen työstä, joka täyttää sieluni, ja vapaudesta järjestellä päiväni oman mieleni mukaan riippumatta mistään ulkoisesta auktoriteetista, joka sanoisi mitä kulloinkin pitäisi tehdä. Yhä enemmän tunnen, että ilo on paras työnantajani. Kun mietin tekisinkö sitä vai tätä, tai onko minun tehtävä sitä vai tätä, sisäinen ääni kysyy minulta: "olisiko se ilahduttavin juuri tällä hetkellä tehtävä asia?" Jos seuraan ilon tunnettani, asiat etenevät sujuvasti – eikä ainoastaan kirjoittaminen tai henkinen tulkinta/kanavointi, vaan myös ostosten teko tai pyykin pesu. Se mielikuva, että minun on pakko tehdä paljon asioita ollakseni miellyttävä, vastuuntuntoinen, "kiltti tyttö", alkaa menettää otettaan minusta. On ihanaa, etten vain minä tunne olevani vapautunut sen takia. Ympärilläni olevat ihmiset hyötyvät siitä myös, sillä en ole enää niin stressaantunut ja kireä. Ilo motivoijana on niin paljon inspiroivampaa kuin velvollisuudentunteesta toimiminen. Ilo ilmaisee runsauden energiaa: teen sen, koska pidän sen tekemisestä, eikä suinkaan niin, että minun jollain lailla pitää tehdä se. Eikö olisikin hauskaa elää aina sillä tavalla?
Edellisen uutiskirjeeni palautteessa muutamat lukijat ihmettelivät, miten olen voinut vajota niin syvälle pelkoon, itseni epäilyyn ja masennukseen, jos minulla on yhteys niin korkealle kehittyneeseen opettajaan kuin Joshuaan. Lainaan seuraavassa vastaukseni eräälle lukijoista, sillä minusta on melko tärkeää ymmärtää, että 1) kanavoijat ovat hyvin inhimillisiä, 2) korkealle kehittyneet opettajat eivät koskaan hylkää ketään negatiivisten tunnetilojen takia, ja 3) negatiivisuuden kokemus saattaa olla merkityksellistä, vaikkei sitä sillä hetkellä tiedä.
Kysymys: Miten jouduit tuollaisen harmin kouriin siitä huolimatta, että sinulla on suora yhteys sellaiseen olentoon kuin Joshua?
Minusta sinun ei pitäisi olla yllättynyt "joutumisestani" masennuksen, epäilyn ja epätoivon kouriin. Vaikka kanavoin Joshuaa, olen yhä hyvin paljon ihminen, ja minusta henkisessä matkassa on kyse itsemme inhimillisten osien hyväksymisestä pikemminkin kuin niiden voittamisesta. Ja elämä on myös täynnä paradokseja. Juuri kanavoinnin aloittamisen myötä jouduin kohtaamaan itsessäni paljon pelkoa. Pelkoa erilaisena olemisesta, pelkoa naurunalaiseksi joutumisesta. On joskus sanottu, että voimakas valo manaa esiin voimakasta pimeyttä. Valo kutsuu pimeyden pintaan. Joten siinä mielessä yhteys esimerkiksi Joshuaan on kuin "hankkiutumista hankaluuksiin"…
Tällä hetkellä tunnen, ettei se pimeä episodi elämässäni ollut merkityksetön. Ensiksikin olen nyt erittäin kiitollinen, että olen elossa. Tunnen enemmän iloa kuin vuosiin. Nautin jokaisesta päivästä ja tunnen oloni ajoittain jopa autuaaksi, erityisesti silloin, kun en ajattele, vaan ainoastaan "olen". Nyt voin entistä paremmin suhtautua ihmisiin, joilla on ollut vastaavia kokemuksia. En tiennyt, miltä masennus tuntui sisältä päin. Kun masennuin, en tiennyt, että olin masentunut. Luulin, että masentuneena oleminen olisi raskaan surumielisyyden ja murheen tuntemista. En kuitenkaan tuntenut mitään, olin ikään kuin ei kenenkään maassa. En ottanut vastaan apua ja luulin, että ihmiset valehtelivat minulle. Olin hyvin epäluuloinen. Menetin yhteyden Joshuaan. Uskoin toki, että henkinen maailma oli olemassa. Ei minusta ateistia tullut. (Se ei kuitenkaan helpottanut, sillä se merkitsi, että kuolema ei lopettaisi kärsimyksiäni.) Luulin yhteyden katkeamisen henkisiin oppaisiini johtuvan siitä, etten ollut heidän kanavointiensa arvoinen pikemminkin kuin siitä, että heitä ei olisi olemassa.
Kysyt miten tämä voi tapahtua minulle. Ymmärrän sen nyt seuraavalla tavalla. Minulla oli hankaluuksia pelon kanssa aina siitä lähtien, kun aloin kanavoimaan vuonna 2002. Läpi tulleet viestit olivat (tietenkin) tarkoitettuja minulle aivan yhtä paljon kuin muille ihmisille. Noin kaksi vuotta sitten tunsin vahvan sisäisen halun vapautua pelosta, pystyä olemaan ihmisten seurassa ja ilmaisemaan itseäni vapaasti, rennosti ja avoimesti. Sanotaan, että on varottava mitä toivoo, sillä se saattaa toteutua. Uskon, että menneenä vuonna ylleni langennut pimeys oli osa sieluani, joka oli parantamisen tarpeessa voidakseen olla vapaampi ja rennompi ihmisten keskellä. Nyt tunnen, että olen saattanut vetää tätä kokemusta puoleeni, sillä se tarvittiin, jotta toiveeni toteutuisi. Maallisemmalla tasolla aivoni meni sekaisin unen puutteen takia. Siitä johtuen tulin psykoottiseksi. Kuitenkin sielun tasolla tunnen, että tällä prosessilla oli tarkoituksensa.
Tällä hetkellä olen avoimempi ihmisille ja vähemmän pelokas. Kun puhuu julkisesti omista pimeistä puolistaan, yhtenä etuna on se, että ihmiset tunnistavat puhujankin ihmiseksi. He pääsevät tietämään toisen haavoittuvasta, valaistumattomasta puolesta, ja itse asiassa se on helpotus, sillä silloin ei tarvitse pitää yllä "kulisseja" ja pystyy saamaan yhteyden sydämestä sydämeen. Se, että avauduin pimeistä puolistani, teki suhteeni ihmisiin avoimemmaksi, intiimimmäksi ja hauskemmaksi.
Luulen, että hyvin harvat tätä nykyä elossa olevat ihmiset ovat jatkuvasti "sydänpohjaisia" omassa tietoisuudessaan. Joshuan kaltaiset opettajat auttavat meitä näkemään laajemman kuvan kehityksestämme ja rohkaisevat meitä astumaan seuraavan askeleen sydänpohjaiseen tietoisuuteen. Olemme keskellä muunnostapahtumaa egosta sydämeen, ja vaikka sydämemme saattavat olla avoinna, sisimmässä on yhä monia egon osasia siitä huolimatta, että olisi yhteys enkeleihin tai esimerkiksi sellaiseen kuin Joshua. Luulen, että paras keino tämän epätäydellisyyden käsittelyyn ei suinkaan ole sen olemassaolon kieltäminen (vaikka itsellä olisi myös hyvin henkisiä kokemuksia), vaan sen hyväksyminen sekä myötätunnon ilmaiseminen sitä kohtaan – ja tarvittaessa kunnon naurujen päästäminen sille.
Valaiskoon ilo tietänne!
Lämpimin terveisin
Pamela ja Gerrit
© Pamela Kribbe 2010