Aiemmissa valotyöntekijäsarjan osissa olemme kertoneet enemmän tai vähemmän kronologisen tarinan valotyöntekijäsielujen historiasta ja sisäisestä kehityksestä. Kertomus saattaa antaa sinulle vaikutelman, että sinä kehityt ajassa, pisteestä A pisteeseen B, pimeydestä valoon, tietämättömyydestä viisauteen.

Ja tietyllä tapaa näin onkin.

Silti tässä päätösosassa me haluamme kiinnittää huomiosi erilaiseen näkökulmaan, erilaiseen tapaan katsoa itseäsi. Se näkökulma kohottaa sinut ajan ulkopuolelle, tämän nimenomaisen historian ulkopuolelle ja tutustuttaa sinut ajattomaan olemassaoloosi, toisin sanoen sinun moniulotteisuuteesi.

Osa sinusta on täysin riippumaton ajasta ja tilasta. Se osa on vapaa milloin tahansa menemään mihin tahansa ulottuvuuteen tai kokemuspiiriin se haluaa. Se on vapaa valitsemaan pimeyden ja valon välillä milloin tahansa.

Maallisesta näkökulmastasi katsoen menet pisteestä A pisteeseen B lineaarisesti. Käyt esimerkiksi käsittelemämme sisäisen kehityksen neljän vaiheen läpi kohta kohdalta.

Ajattomasta, moniulotteisesta näkökulmasta katsoen todellinen sinä ei kuitenkaan kehity ajan kuluessa, vaan se kokee kehityksen. Todellisen sinun ei tarvitse kehittyä. Se sallii tämän kokemuksen omalla vapaalla valinnallaan. Valintaa motivoi syvällinen tieto kaksinaisuuden kokemisen suuresta arvosta.

Ajattoman, henkisen Itsesi näkökulmasta olet milloin tahansa vapaa kokemaan minkä tahansa kohdan suoralla A:sta B:hen ja Ö:hön. Voit aktivoida minkä tahansa tietoisuuden todellisuuden itsellesi milloin tahansa, koska ajatus siitä, että olet juuttunut tiettyyn sisäisen kehityksen vaiheeseen, on loppujen lopuksi illuusio.

Haluamme kiinnittää huomiosi tähän näkökulmaan siksi, että se saattaa auttaa sinua murtautumaan sisäisten esteiden läpi. Se saattaa auttaa sinua tunkeutumaan illuusion verhon läpi ja saamaan suoran kosketuksen omaan Valominääsi: enkelienergiaan jota sinä aidosti olet.

Jotta käsittäisit tämän näkökulman todelliseksi näkökulmaksi katsella itseäsi, meidän on selvitettävä hieman ajan käsitettä.

Aika

Ykseyden korkeimmalla tasolla aikaa ei ole. Se on Hengen, Jumalan, puhtaan olemisen taso (katso edellinen osa). Tällä tasolla ei ole kehittymistä, ei "tulemista joksikin", vaan ainoastaan "oleminen".

Ykseyden alimmalla tasolla, jossa erillisyys koetaan voimakkaimpana, käytetään onttoa, lineaarista ajan käsitettä. "Ontolla" tarkoitan tieteellistä, abstraktia käsitettä ajasta, joka on täysin vailla subjektiivisuutta ja tunnesisältöä. Tässä käsitteessä aika on objektiivinen rakenne sinun ulkopuolellasi. Aika on laitettu kokemustesi päälle ulkoiseksi kehykseksi.

Esimerkiksi ansioluettelo, jonka lähetät työpaikkahakemustesi mukana, koostuu usein tällaisesta objektiivisesta tosiasioiden aikajanasta. Tänä vuonna tein sitä, tuona vuonna valmistuin siitä oppilaitoksesta, ja niin edelleen. Painotat asioiden näkyvää, ulkoista puolta. Asioiden sisäpuoli – motivaatio, merkitys, subjektiivisuus – jätetään pois.

Ykseyden ja erillisyyden välisillä energiatasoilla aika on todellisuus, joka "vaihtelee" kokemustesi mukaan. Aika on kokemusperäinen käsite: kokemuksen paloittelutapa. Näillä tasoilla on aikaa, mutta se ei ole sellaista, mikä on irrallaan kokemuksistasi tai niiden ulkopuolella.

"Kellonaikaa" ei ole esimerkiksi astraalitasoilla, jonne matkaat nukkuessasi ja myöskin kuoltuasi. Kellonaika on äärimmäinen yritys irrottaa aika subjektiivisuudesta, ts. sinusta ja kokemuksistasi. Se on mahtava illuusio. Astraalitasoilla aika on kokemustesi rytmi. Joskus lepäät, nyt tapaat jonkun, sitten opiskelet, jne. Aina kun yksi vaihe loppuu ja toinen alkaa, kellonaika – siis jokin ulkoinen – ei määrää sitä, vaan tunteidesi sisäinen virta, eli se mikä sinusta näyttää luonnolliselta.

Tämä ajan tai rytmin luonnollinen aistiminen voi myös olla osa maallista elämää. Ajan subjektiivisuus, toisin sanoen se, että aika voidaan kokea eri tavalla eri olosuhteissa, on tuttua teille kaikille. Sanotte, että "aika rientää", kun teillä on hauskaa, kun taas aika näyttää pysähtyvän ollessanne hammaslääkärin odotushuoneessa tai supermarketin kassajonossa.

No, skeptikko sisälläsi saattaa sanoa: ajan havaitaan kuluvan hitaammin, kun olosuhteet koetaan kielteisiksi, kun taas aika nähtävästi kuluu nopeammin, kun olosuhteet ovat myönteisiä. Mutta itse aika on aina sama, se raksuttaa samaan jäyhään tapaansa koimmepa asioita miten tahansa.

Tämä on ajan käsitteen "objektiivinen kehys", jota kutsutaan myös ajan lineaariseksi käsitteeksi. Se on peräisin rationaalisesta, tieteellisestä lähestymistavasta aikaan.

Mutta kuvittelepa, ettei ole kelloja, ei yötä eikä päivää, ei luonnollisia vaikutuksia kuten aurinkoa, kuuta ja vuorovesi-ilmiötä, joilla aikaa voisi mitata. Silloin voisit turvautua vain omaan subjektiiviseen tuntumaasi ajasta.

Objektiivinen ajan mittari – kello – ei todellakaan perustu johonkin ulkoiseen, vaan se on ihmismielen tuote, ja mieli haluaa jakaa ja luokitella. Ihmismieli on pelkistänyt asiat tiettyyn järjestykseen Maan luonnollisten ilmiöiden mukaan. Mutta "aikaa itsessään", riippumattomana inhimillisestä tekijästä, ei ole olemassa. Se on illuusio, joka on erään erillisyysuskomukseen jääneen tietoisuustyypin tuote.

Aika on pohjimmiltaan subjektiivista. Aika on keino paloitella kokemusta siten, että saat siihen järkeä. Sanot esimerkiksi jollekin: "hän on vanha sielu". Tarkoitatko todella vuosien vai elämien lukumäärää, kun viittaat hänen ikäänsä? Vai tarkoitatko "vanhalla" tietyn aikamäärän sijasta, että hänessä on tiettyjä ominaisuuksia, kuten viisautta, tasapainoa ja seesteisyyttä? Viittaus aikaan sanonnassa "vanha sielu" on todellakin viittaus kokeneisuuteen.

Aika sanan täydessä merkityksessä on "joksikin tulemisen dynamiikkaa" sisäisellä tasolla. Se saattaa olla hyödyllinen käsite, koska sen avulla voit ilmaista asioiden luonnollisen rytmin tai virtauksen. Mutta kun se käsitetään joksikin objektiiviseksi, joka on sinun ylläsi ja yläpuolellasi, silloin sillä on taipumus rajoittaa ja häiritä sinua. Et ole rajoittunut johonkin tiettyyn aikajanaan. Et ole lineaarinen olento. Sinussa on tasoja, jotka ovat tällä hetkellä kokemasi ajan kehyksen ulkopuolella. Juuri tähän puoleen sinua, eli sinun moniulotteisuuteesi me haluamme kiinnittää nyt huomiosi.

Moniulotteisuus

Lineaarisen aikakäsitteen mukaan et voi olla kuin yhdessä paikassa samaan aikaan. Sanan "sinä" lineaarinen käsite viittaa kehoosi, aivoihisi ja tietoisuuteesi, joka on jollakin lailla sidoksissa kehoosi/aivoihisi. (Tiede ei pysty vielä selittämään miten nimenomaan keho ja tietoisuus ovat "sidoksissa", mutta se väittää yleisesti, että tietoisuus ei voi olla olemassa ilman fyysistä kehoa.)

Ajan "täyden", subjektiivisen käsityksen mukaan olet siellä missä sinun tietoisuutesi on. Tietoisuutesi keskus määrää missä olet ajan ja paikan suhteen eikä suinkaan kehosi sijaintipaikka.

Esimerkki: olet asemalla odottelemassa junan saapumista. Siihen menee vielä jonkin aikaa, joten vain istut ja tuijotat eteesi, ja huomaamatta joudut hieman muuttuneeseen tietoisuuden tilaan. Ajattelet jotakuta, jonka kanssa puhuit eilen. Keskustelu palautuu mieleesi helposti ja muistat elävästi kuinka se vaikutti sinuun. Elät uudelleen tiettyjä kohtia keskustelusta, vedät sen nyt-hetkeen menneisyydestä. Itse asiassa matkaat siinä menneisyyteen ja käyt uudelleen kyseisen hetken energioissa. Sinun nyt-energiasi on vuorovaikutuksessa menneisyyden energian kanssa, mahdollisesti muuttaen kyseisen hetken kokemustasi ja siten muuttaen menneisyyttä.

Muuttamalla menneisyyttä emme tarkoita, että muutat fyysisiä tosiasioita, vaan että päällystät ne erilaisella tulkinnalla tai näkökannalla. Muuttamalla tietyn menneen tapahtuman tunteilla koettua sisältöä sinä kuitenkin eräässä mielessä muutat tapahtumaa itsellesi.

Ajattelepa tätä esimerkkiä.

Keskustelit jonkun kanssa, joka loukkaantui kovasti jostakin kommentistasi, jossa ei ollut lainkaan kriittistä aikomusta. Tämä toinen henkilö alkoi haukkua sinua ja käveli sitten tiehensä. Nyt sinä vuorostasi tunsit tulleesi loukatuksi, väärinymmärretyksi, vihaiseksi ja järkyttyneeksi samaan aikaan. Kotiin tultuasi olit vaivautunut muutaman tunnin, mutta sitten annoit asian olla ja nukuit yön hyvin. Seuraavana aamuna rautatieasemalla sinun oli odotettava junaa ja äkkiä muistit tämän omituisen keskustelun, jossa asiat menivät niin yllättävästi pieleen. Katsot sitä nyt erilaisesta näkökulmasta ja yhtäkkiä tajuat miksi tämä henkilö loukkaantui niin kovasti kommentistasi. Muistat joitakin asioita hänen menneisyydestään, jotka yksinkertaisesti olit unohtanut ennen sitä keskustelua. Voit nyt nähdä hänen tunteellisen reaktionsa aivan eri valossa, ja erityisesti siten, ettei sillä ole mitään tekemistä sinun kanssasi. Sinä et loukannutkaan, sinä vain laukaisit vanhan tuskan hänen sisällään. Tämä näkökulma saa liikkeelle erilaisen tunnevasteen sinussa. Tunnet helpotuksen, oivalluksen tunteen, ja kyllä... tunnet anteeksiantoa. ”Ahaa, aivan……nyt ymmärrän………miesparka”.

Sillä hetkellä luot menneisyyttä uudelleen. Päällystät sen tosiasioiden erilaisella tulkinnalla, joka korvaa alkuperäisen reaktiosi. Selvennetäänpä vielä, tämä ei suinkaan tarkoita, ettei alkuperäistä reaktiota tapahtunut, vaan että suuttumuksen, järkytyksen ja väärinymmärryksen energiat muuntuivat ymmärrykseksi ja anteeksiannoksi. Menneisyyden ja nykyisyyden vuorovaikutus sai aikaan "henkisen alkemian".

Fyysiset tosiasiat eivät todellakaan ole niin tärkeitä. Tilanteen tunnesisältö, energiatason reaktiosi sitä kohtaan nimenomaan muokkaa elämääsi ja todellisuuttasi. Siksi voimme oikeutetusti sanoa, että voit muuttaa menneisyyttä matkaamalla ajan halki menneisiin energioihin, jotka yhä tarvitsevat ratkaisua.

Samalla kun istut asemalla tekemässä aikamatkaasi, jokin kerros tietoisuudestasi on yhä läsnä kehossasi. Saatat aistia "takaraivossasi", että käsiäsi alkaa palella tai että jotkut nuoret takanasi puhuvat äänekkäästi.

Tietoisuus pystyy jakautumaan. Se voi olla eri paikoissa samaan aikaan, mikä merkitsee, että tietoisuus voi asustaa erilaisissa energiatason todellisuuksissa samaan aikaan.

Sitä moniulotteisuus merkitsee. Tietoisuutesi ei ole rajoittunut tilaan ja aikaan. Vaikka sinulla on elinaikanasi Maassa perussopimus siitä, että jokin osa tietoisuudestasi on aina yhteydessä maallisen kehoosi, tietoisuutesi ei sen takia ole rajoittunut yhteen tiettyyn kohtaan ajassa. Sinua ei rajoita menneisyys eikä tulevaisuus, sillä ne eivät ole kiinteitä asioita. Ne ovat helposti muuttuvia kokemuskenttiä. Ne ovat muutettavissa ja sinä voit olla vuorovaikutuksessa niiden kanssa nyt-hetkestä käsin.

Tietoisuutesi on moniulotteinen, vaikka ajattelet olevasi fyysisen kehosi vankina. Tiedätkö ilmaisun: "hän elää menneisyydessään"? Joku ei voi päästää irti menneisyydestä ja hänen tietoisuutensa on täynnä menneitä kokemuksia ja tunnetiloja, kuten mielipahaa, katumusta tai pelkkää surua. Kyseinen ihminen "ei ole täällä". Hän on kirjaimellisesti menneisyydessä. Yllä olevan esimerkin mukaisesti hän on vuorovaikutuksessa menneisyyden kanssa nyt-hetkestä, muttei vapauttavalla, alkemiallisella tavalla. Hänen kehonsa on läsnä täällä ja nyt, mutta hän on juuttunut menneisyyteen. Hänelle aika on pysähtynyt samalla kun kello tikittää ja mittaa viikkojen ja kuukausien juoksua. Se johtuu siitä, ettei hän liiku kokemusperäisesti.

Hän ei virtaa elämän ja kokemusten luonnollisten prosessien mukana. Siinä on esimerkki moniulotteisuudesta. Vaikka rajoitat itsesi tällaiseen kapeaan tietoisuuteen, olet kaiken aikaa moniulotteinen. Tällä tarkoitan sitä, että moniulotteisuus ei ole jotakin, joksi sinä tulet, vaan se on jotakin, jota sinä olet. Se on sinulle luontaista, se on sinun luonnollinen olemisen tilasi.

Todellinen kysymys kuuluukin: kuinka voit olla moniulotteinen vapauttavalla ja muuntavalla tavalla? Kuinka voit käyttää moniulotteisuuttasi siten, että voit siirtyä vapaasti ulottuvuuksien läpi menettämättä kosketusta jumalalliseen henkeesi? Moniulotteisena oleminen viisauden ja tiedostamisen paikasta: se on sinun henkinen päämääräsi. Sinun päämääräsi on tulla täysin tietoiseksi moniulotteiseksi luojaksi.

Olemalla tietoisesti moniulotteinen merkitsee, että päästät irti lineaarisen ajan illuusiosta, mikä merkitsee myös sen käsitteen irtipäästämistä, että olet keho (muttet enempää).

Tietoisesti moniulotteisena oleminen on itsesi samaistamista sisälläsi olevaan henkeen (Jumalaan), joka on ehdottoman vapaa menemään valitsemaansa kokemusmaailmaan (= ulottuvuuteen).

Tietoisesti moniulotteisena oleminen on olennainen osa Uuden Maan todellisuutta.

Kun taistelet moniulotteisuuden käsitteen kanssa, syy on siinä, että käsität "olemisen kahdessa eri paikassa samaan aikaan" fyysisellä tavalla. Fyysinen kehosi ei voi olla kahdessa fyysisessä paikassa samaan aikaan. Ulottuvuudet eivät kuitenkaan ole fyysisiä paikkoja, ne eivät ole niin sanotusti "ainemöhkäleitä". Ulottuvuudet ovat tietoisuuden maailmoja, tietoisuuden tasoja, jotka tottelevat tiettyjä (energiatason) lakeja.

Tietoisuutesi voi olla osallisena eri ulottuvuuksissa samaan aikaan. Se tapahtuu NYT. On olemassa menneisyyden, tulevaisuuden, astraalitasojen, menneiden elämien, sisälläsi olevan enkelin, ym. todellisuuksia, jotka risteävät ja kohtaavat sisälläsi juuri täällä, juuri nyt. Sinä OLET moniulotteinen nyt, mutta oletko sitä tietoisesti? Sallitko ulottuvuuksien virtaamisen sisään ja ulos, hyväksytkö mitä energioita ne tuovat sinulle ja voitko tunnistaa ne omaksesi?

Olet kaiken aikaa vuorovaikutuksessa toisten ulottuvuuksien kanssa, joihin kuulut, mutta jos teet niin tietoisella ja hyväksyvällä tavalla, olet itse asiassa muuntamassa noiden ulottuvuuksien todellisuuksia. Ympäröimällä noiden ulottuvuuksien juuttuneita tai padottuja energioita ja pitämällä niitä tietoisuutesi valossa, sinä vapautat ja sulautat osia omasta Itsestäsi ja muutat nykyisyyttäsi.

Monet tietoisuuden tasot kohtaavat sisälläsi ja sinä olet pohjimmiltaan mestari, joka valitsee minkä niistä haluaa kokea. Olet vapaa matkustamaan niiden läpi, nopeasti tai hitaasti, kauas tai lähelle. Niin kauan kuin samaistut sisälläsi olevaan Henkeen, säilytät tietoisuuden, että olet vapaa.

Mutta kun juutut rajoittaviin ajatuksiin, tartut uskomuksiin kuten "tämä ei ole mahdollista", "tämä ei ole sallittua", "tämä menee pieleen", ja niin edelleen, uppoat erillisyyden illuusioon. Jäät kiinni illuusioon lineaarisesta ajasta, illuusioon siitä, että olet keho, illuusioon siitä, että olet erossa Jumalasta. Tällä tavoin sielu joutuu väliaikaisesti "sidotuksi" tiettyihin kokemusmaailmoihin. Se unohtaa todellisen alkuperänsä, jumaluutensa ja vapautensa.

Tätä kiinni jäämistä tai "sidotuksi joutumista" kutsutaan myös karmaksi.

"Pääseminen irti siteistä" eli vapautuminen etenee lukuisia vaiheita pitkin, joita kutsut "sisäiseksi kasvuksi". Ihmisen (lineaarisesta) näkökulmasta katsoen sinä olet "vapautumassa karmasta" ja hitaasti muuntumassa niiden neljän sisäisen kehityksen vaiheen mukaisesti, joita olemme kuvailleet tässä valotyöntekijäsarjassa. Hengen näkökulmasta sinä olet kuitenkin vain ponnahtamassa takaisin jumalallisen tiedostamisen luonnolliseen tilaan. Siitä näkökulmasta katsoen karmasta vapautuminen ei ole mitään muuta kuin oman jumaluuden muistamista.

Sinun valominäsi

Sisälläsi yhtyy monia ulottuvuuksia, monia tietoisuuden maailmoja. Ja sinä olet todella mestari, koko ulottuvuuksien kentän luoja. Olet tähti, jolla on monia säteitä; sielutietoisuus, jolla on monia ilmenemismuotoja. Olet vapaa aktivoimaan minkä tahansa todellisuuden haluat.

Jos unohdat lineaarisen ajan eli aikajärjestyksen käsitteen, sallit itsesi uskoa, että menneisyys tai tulevaisuus ei määrää sinua. Silloin voit tuntea olevasi ulottuvuuksien värähtelykentän keskellä, jotka kaikki saavat alkunsa yhdestä jumalallisesta, ajattomasta lähteestä: sinusta.

Kuvittele itsesi kaikkien näiden todellisuuksien, kaikkien näiden mahdollisuuksien keskelle, ja valitse sitten yksi, jossa on eniten Valoa sinulle.

Valitse kirkkain ja ihanin säde kentästä, ja mene nyt sen sisään hetkeksi ja tunne millaista on OLLA kyseinen säde.

Se on sinun Valominäsi.

Se on se osa sinusta, joka on eniten kuin Jumala.

Perinteisesti Jumalaa lähinnä olevia olentoja kutsutaan arkkienkeleiksi.

Ja se sinä olet, tässä ulottuvuudessa, juuri nyt.

Te olette itse asiassa arkkienkeleitä.

Arkkienkelit ovat olentoja, jotka ovat hyvin lähellä Alkulähdettä/Henkeä/Jumalaa, mutta ne eivät ole täysin yhtä sen kanssa. Ne ovat yhden askeleen poispäin absoluuttisesta tietoisuudesta, joka tarkoittaa puhdasta Olemista ilman erillisyyttä, joksikin tulemista tai yksilöllisyyttä.

Arkkienkeleillä on eräänlainen yksilöllisyys. Heissä kaikissa on jotain ainutlaatuista. Arkkienkelillä voidaan sanoa olevan tiettyjä ominaisuuksia. Sitä ei voida sanoa Jumalasta eli Alkulähteestä. Jumala on Kaikki ja Ei Mitään. Tämän takia arkkienkelit ovat "erillisyyden maailmassa", maailmassa, jossa on minä vastaan toinen. He ovat osa kaksinaisuutta, vaikkakin vain vähän.

Arkkienkeli on aspekti Jumalasta, joka on ilmentänyt itsensä tietyksi olennoksi, tiettyyn muotoon. Kreikkalainen filosofi Platon kutsui tätä "ideaksi", mikä meidän termeillämme on energiatason "arkkityyppi-" eli perustodellisuus, joka ylittää fyysisen maailman. Arkkienkelit ovat siinä mielessä platonisia "ideoita". On Rakkauden, Totuuden, Hyvyyden arkkienkeli (idea), ja niin edelleen, ja kullakin niistä on Jumalan tietyn aspektin energia. Arkkienkelit eivät ole niinkään persoonia kuin energiakenttiä, joilla on yksilöllinen aromi.

Miksi Henki eli Jumala ulkoisti aspekteja Itsestään tällä tavoin?

Se johtui luovuuden ilosta.

Arkkienkelienergiat ovat ilmentymiä Jumalan loppumattomasta luovuuden ilosta.

Arkkienkelit eivät ole Jumalan ulkopuolella. Mikään ei ole Jumalan ulkopuolella. Jumala on kaikessa. Jumala on läsnä kaikissa luoduissa energioissa "Hengen aspektina". Nimenomaan tämä aspekti tekee kaikista näistä energioista YHTÄ.

Juuri "sielun aspekti" erottaa olennon toisesta, tekee sen erilaiseksi ja ainutlaatuiseksi. Sielun aspekti kattaa olennon yksilöllisyyden.

Kaikissa luoduissa olennoissa, joissa on yksilöllisyyttä, yhtyy Henki ja sielu, tietoisuus (henki) ja kokemus (sielu).

Luominen on Hengen ja sielun tanssia.

Arkkienkelit ovat niin sanotusti Jumalan ensimmäisenä syntyneitä lapsia. Eivät "ensimmäisiä" lineaarisessa mielessä, vaan siinä mielessä, että ne ovat hyvin lähellä Jumalaa. Ne tiedostavat syvästi oman jumalallisuutensa ("Hengen aspekti"). Ihmiset havaitsevat arkkienkelit kirkkaaksi ja puhtaaksi Valoksi.

On erilaisia arkkienkeleitä. Jokainen arkkienkeli virrattaa energiaa aivan kuin aurinko valonsäteitä. Lähettämällä näitä säteitä yhä kauemmaksi arkkienkeli pääsee kosketuksiin tuntemattomien tilojen kanssa, kokemusmaailmojen kanssa, jotka ovat sille uusia. Arkkienkelin energia kurkottaa kauas ja tällä spontaanilla, luovalla hetkellä se törmää johonkin, joka on toista kuin hän, johonkin, joka ei ole Valoa vaan Pimeyttä. Pimeys tässä merkitsee vain kauempana olemista Ykseydestä/Hengestä – vedettynä kauemmaksi yksilöllisyyden maailmaan.

Jumala eli Henki ei ole pimeyttä eikä Valoa. Jumala vain yksinkertaisesti ON. Arkkienkelit ovat Valon olentoja. Luomalla Valon Jumala loi myös Pimeyden. Se johtuu vain siitä, että arkkienkelit ovat kaksinaisuuden ulottuvuudessa, Ykseyden ulkopuolella. Niillä on yksilöllisyyden taju. Valominän (enkelin) luominen aiheutti Pimeysminän luomisen eli sen osan Itsestä, josta puuttuu Valo. Tässä polariteetissa on kauneutta, koska se sisältää luomisen dynamiikan.

Jumala, puhdas oleminen ja tietoisuus, kaipasi kokemusta, ja tämän kokemuksen Hän saa luodun maailmankaikkeuden välityksellä, läsnäolonsa välityksellä maailmankaikkeuden valon ja pimeyden aspekteissa.

Jumala ei tiennyt mitä arkkienkelit tulivat kokemaan sen jälkeen kun he saapuivat kaksinaisuuden maailmaan. Juuri sitä Hän janosi: kun ei TIEDÄ kaikkea, vaan kokee jotakin uutta.

Astuessaan Ykseyden ulkopuolelle arkkienkelit saapuivat tyhjään tilaan, loputtomien kehitysmahdollisuuksien tilaan.

Arkkienkelit huomasivat, että he pystyivät luomaan useita muotoja ja elämään niissä. Jokaiseen muotoon, jota asustaa tietoinen olento, liittyy tietty näkökulma eli perspektiivi, joka mahdollistaa "muodottomalle tietoisuudelle" asioiden kokemisen eri tavoin. Kun arkkienkelit lähtivät seikkailemaan kokemusten perässä, koko sitä prosessia voidaan kuvata valtavana säihkyvän valon vesiputouksena. Arkkienkelien energia valui ulos Jumalasta/Alkulähteestä kuin säihkyvän, kirkkaan veden massiivinen virta, joka eteni joka suuntaan. Tämän valtavan vesivirran sisällä erottui pieniä virtoja, jotka jakautuivat vielä pienemmiksi virroiksi, kunnes muodostui nestemäisen valon pienen pieniä pisaroita. Näitä pisaroita voidaan verrata tietoisuuden yksittäisiksi yksiköiksi, joilla kullakin on oma kokemussarjansa.

Hengen ja sielun tanssi oli juuri todella alkanut!

Tietoisuuden yksittäiset yksiköt, joita me kutsumme sieluiksi, jatkoivat matkaansa. Syvällä sisimmässään niillä oli energiaa Hengeltä eli Alkulähteeltä sekä energiaa siltä arkkienkeliltä, josta ne olivat peräisin. Mutta kun ne matkasivat yhä kauemmaksi, ne tulivat kokemaan, että oli mahdollista unohtaa alkuperänsä, unohtaa jumaluutensa ja eksyä pimeyteen ja illuusioon. Tätä pimeyden ja valon polariteettia voitiin parhaiten kokea ihmisenä, eläen maapallolla.

Kun kuvailemme prosessia, jossa arkkienkelit saavat alkunsa Alkulähteestä ja tulevat lopulta ihmisiksi, näyttää siltä, että kerromme lineaarista, kronologista tarinaa. Mutta ei se ole näin. Jumalasta lähtevä säteily tai energian vesiputous tapahtuu juuri nyt. Tämä tarina kertoo sinulle niistä identiteeteistä, jotka ovat sinun saatavillasi Nyt, eikä siitä kuka sinä olit joskus kaukaisessa menneisyydessä. Juuri tällä hetkellä sisälläsi on puhtaan arkkienkelienergian kerros, puhtaan Valon kerros. Sisälläsi on myös hämmennyksen ja pelon kerroksia. Mutta voit milloin tahansa valita ollaksesi Valominä, se enkeli joka sinä olet. Se ei ole jotakin sellaista, mitä sinun pitää kehittää, vaan se on yksinkertaisesti osa sinua.

On tärkeää tajuta, että sinun ei tarvitse katsoa ylöspäin henkisiin mestareihin, oppaisiin tai enkeleihin. Ei ole olemassa ainoatakaan auktoriteettia sinun yläpuolellasi. Sinä itse olet "ensimmäisenä syntyneiden" joukossa, istumassa Jumalan valtaistuimen vieressä. Sinä itse olet Jumala ja enkeli.

Saat helpoimmin kosketuksen Valominääsi ottamalla yhteyden sisälläsi olevan puhtaan tietoisuuden, puhtaan Hengen kerrokseen. Sen sinä teet hiljentymällä sekä sisäisesti että ulkoisesti. Tällöin kokemasi hiljaisuus on todellakin ainaisesti läsnä sinussa; sinun on vain tiedostettava se.

Kun olet yhteydessä hiljaisuuteen, sisälläsi olevaan iäisyyden ulottuvuuteen, voit tuntea Hengen halun kokea. Siitä halusta syntyi sinun Valominäsi.

Sielu kokee suurimman ilon Hengen ja kokemuksen välisessä vuorovaikutuksessa, jumalallisuuden ja ihmisyyden välisessä vuorovaikutuksessa. Se on se maailmankaikkeuden salaisuus.

Kun olet puhtaasti Henki, todellisuutesi on staattinen. Mikään ei muutu. Kokemus ja liike syntyvät vain silloin kun on olemassa suhde johonkin sinun/Hengen ulkopuolella olevaan. Kun aistit jotakin muuta kuin itsesi, aistit kutsun tutkimaan, tuntemaan, saamaan selville. Kokeaksesi jotakin muuta kuin itsesi sinun on mentävä absoluuttisen Ykseyden ulkopuolelle, Jumalan/Hengen ulkopuolelle. Kun teet niin, sinusta tulee yksilöllinen sielu.

Olet ainutlaatuinen sielu, yksi jalka absoluuttisen maailmassa, toinen jalka suhteellisuuden (=kaksinaisuuden) maailmassa.

Suhteellisuuden (kaksinaisuuden) tutkimuksissasi saatat joutua niin kauas Kotoa, että menetät yhteyden sisälläsi olevaan Hengen elementtiin. Tällöin sielusi eksyy pelon ja erillisyyden illuusioon.

Riemu on mahdollisimman suurta silloin, kun osallistut kokemuksen maailmaan samalla kun pysyt yhteydessä Henkeen, Kotiin. Tasapainoinen vuorovaikutus Hengen ja sielun välillä on suurimman luovuuden ja rakkauden lähde.

Tästä näkökulmasta katsoen te olette kaikki matkalla löytämään oikean tasapainon absoluuttisen Ykseyden ja yksilöllisenä sieluna olemisen välille. Teidän joukossanne olevat valotyöntekijät ovat tällä hetkellä pyrkimässä Hengen kanssa Ykseyden suurempaa tiedostamista kohti. He ovat matkanneet kaksinaisuuteen pitkälle ja kauas ja he, toisin sanoen te rakkaat lukijani, olette valmiita palaamaan Kotiin. Ei kuitenkaan puhtaan Ykseyden staattiseen Kotiin, vaan jumalallisten, moniulotteisten ihmisten dynaamiseen ja luovaan todellisuuteen, ja heidän kokemuksiaan täyttää ilo ja Valo.

Tähän päättyy valotyöntekijäsarja. Kaikilla teillä tätä lukevilla on voimakas kaipuu Kotiin ja syvällinen päätös täyttää syvimmät toiveenne. Pitäkää kaipuunne ja toiveenne elossa ja luottakaa niihin, sillä ne tuovat teidät Kotiin.

Rakkain terveisin

Joshua


© Pamela Kribbe 2004
www.jeshua.net

Suomennos: Tapio Närhi