Egosta sydämeen IV

Avautuminen Hengelle

Olemme erottaneet neljä vaihetta siirryttäessä egopohjaisesta tietoisuudesta sydänpohjaiseen tietoisuuteen:

1.

Tyytymättömyys siihen mitä egopohjainen tietoisuus pystyy tarjoamaan, "jonkin muun" kaipuu: lopun alku.

2.

Tiedostetaan siteet egopohjaiseen tietoisuuteen, tunnistetaan siihen liittyvät tunteet ja päästetään niistä irti: lopun keskivaihe.

3.

Annetaan vanhojen egopohjaisten sisäisten energioiden kuolla, heitetään kotelokuori pois, tullaan uudeksi minäksi: lopun loppu.

4.

Sisimmässä herää sydänpohjainen tietoisuus, jota motivoi rakkaus ja vapaus; autetaan toisia ylimenovaiheen aikana.

Puhumme nyt viimeisestä eli 4. vaiheesta: avautumisesta Hengelle.

Kun olet päässyt neljänteen vaiheeseen, olet löytänyt rauhallisen ja hiljaisen paikan sisältäsi. Otat usein yhteyttä sydämesi hiljaisuuteen, jonka tiedät olevan ikuisuudesta. Kaikki mitä koet on suhteellista verrattuna tähän rajoittamattomaan ja kaikkea syleilevään Olemiseen.

Tätä rauhan ja hiljaisuuden paikkaa sisälläsi sanotaan myös Hengeksi.

Esoteerisessa perinteessä on erotettu henki, sielu ja keho.

Keho on sielun fyysinen asuinpaikka rajallisen ajan verran.

Sielu on ei-fyysinen, psykologinen kokemuksen kiintopiste. Sillä on mukanaan monien elämien kokemukset. Sielu kehittyy ajan myötä ja kasvaa hitaasti moniviisteiseksi kauneuden jalokiveksi, jonka jokainen viiste heijastaa erilaista kokemustyyppiä ja siihen perustuvaa tietämystä.

Henki ei muutu tai kasva ajan myötä.

Henki on ajan ja tilan ulkopuolella. Sinussa oleva henki on ikuinen, ajaton osa sinua, joka on Yhtä sinut luoneen Jumalan kanssa. Se on jumalallinen tietoisuus, joka on ilmentymäsi perustus ajassa ja tilassa. Synnyit puhtaan tietoisuuden maailmasta ja otit osan siitä tietoisuudesta mukaasi kaikkiin aineellisiin ilmenemismuotoihisi.

Sielu ottaa osaa kaksinaisuuteen. Kaksinaisuuden kokemukset vaikuttavat siihen ja muuntavat sitä. Henki on kaksinaisuuden ulkopuolella. Se on tausta, jota vasten kaikki kehittyy. Se on A ja O, joita saatat yksinkertaisesti kutsua Alkulähteeksi tai Olemiseksi

Ulkoinen mutta erityisesti sisäinen hiljaisuus on paras sisäänpääsykeino kokea tämä aina läsnäoleva energia, joka olet Sinä syvimmällä ydinolemuksessasi. Hiljaisuudessa voit päästä kosketuksiin ihmeellisimmän ja itsestään selvimmän asian kanssa mitä on olemassa: Henki, Jumala, Alkulähde, Oleminen.

Sielulla on muistoja monista inkarnaatioista. Se tietää ja ymmärtää paljon enemmän kuin maallinen persoonasi. Sielu on yhteydessä aistien ulkopuolisiin tietolähteisiin, kuten menneiden elämiesi persooniin ja astraalitason oppaisiin tai tuttaviin. Tästä yhteydestä huolimatta sielu voi olla sekaannuksen tilassa, tietämätön aidosta luonteestaan. Sielu on voinut saada vammoja tietyistä kokemuksista ja siksi se pysyy pimeyden paikassa jonkin aikaa. Sielu on jatkuvasti kehittymässä ja keräämässä ymmärrystä Maassa olevaan elämään liittyvästä kaksinaisuudesta.

Henki on liikkumaton kohta tässä kehityksessä. Sielu voi olla pimeyden tai valaistumisen tilassa. Henki ei. Henki on puhdas Oleminen, puhdas tietoisuus. Se on pimeydessä yhtä hyvin kun valossakin. Se on kaiken kaksinaisuuden pohjalla oleva Ykseys. Kun olet saapunut egosta sydämeen -muunnosvaiheen neljänteen kohtaan, otat yhteyttä Henkeen. Otat yhteyttä omaan jumaluuteesi.

Yhteydenotto sisälläsi olevaan Jumalaan on kuin kaksinaisuudesta poistumista samalla kun olet täysin läsnä ja maadoittuneena. Tässä tilassa tietoisuutesi täyttyy syvästä mutta hiljaisesta ekstaasista, rauhan ja ilon sekoituksesta.

Tajuat, ettet ole riippuvainen mistään itsesi ulkopuolellasi olevasta. Olet vapaa. Olet aidosti maailmassa mutta et maailmasta.

Yhteyden ottaminen sisälläsi olevaan henkeen ei tapahdu kertaheitolla. Se on hidas ja asteittainen prosessi, jossa otat yhteyttä, katkaiset yhteyden, otat uudelleen yhteyttä... ... Vähitellen tietoisuutesi polttopiste siirtyy kaksinaisuudesta ykseyteen. Se orientoituu uudelleen ja huomaa lopulta, että se tuntee vetoa hiljaisuuteen enemmän kuin ajatuksiin ja tunnetiloihin. Hiljaisuudella me tarkoitamme olemista täysin omassa keskuksessaan ja läsnä, eräänlaisessa arvostelemattoman tiedostamisen tilassa.

Siihen pääsemiseksi ei ole olemassa tiettyjä menetelmiä. Henkeen ei saa yhteyttä noudattamalla jotakin oppia (kuten meditointia, paastoa yms.), vaan todella ymmärtämällä. Ymmärtämällä, että hiljaisuus tuo sinut kotiin, eivät ajatukset tai tunnetilat.

Tämä ymmärrys kasvaa hitaasti, sillä tulet yhä enemmän tietoiseksi ajatustesi ja tunteidesi mekanismeista. Päästät irti vanhoista tavoista ja avaudut sydänpohjaisen tietoisuuden uuteen todellisuuteen. Egopohjainen tietoisuus sisältäsi kuihtuu ja kuolee hitaasti.

Kuoleminen ei ole jotakin, mitä sinä teet; se on sellaista, minkä sallit tapahtua. Antaudut kuolinprosessille. Kuolema on toinen sana muutokselle, muuntumiselle. Se on aina niin. Kuolema on aina vanhan irtipäästämistä ja uudelle avautumista. Tässä prosessissa ei ole yhtä ainoaa hetkeä, jossa sinä "et ole", ts. jossa olet kuollut oman määrittelysi mukaan. Kuolema sinun määrittelysi mukaan on illuusio. Ainoastaan muuttumisen pelkosi saa sinut pelkäämään kuolemaa.

Elämäsi aikana pelkäät fyysisen kuolemisen lisäksi kuolemista emotionaalisesti ja mielellisesti. Mutta ilman kuolemaa asiat jämähtäisivät paikalleen ja kangistuisivat. Joutuisit vanhojen muotojen vangiksi: kulunut keho, vanhentuneet ajatusmallit, rajoittuneet tunnereaktiot. Tukahduttavaa, eikö totta? Kuolema on vapauttaja. Kuolema on raikkaan veden putous, joka rikkoo vanhat, ruosteiset portit ja ponnauttaa sinut uusille kokemusalueille.

Älä pelkää kuolemaa. Kuolemaa ei ole, on vain muutos.

Siirtymä egopohjaisesta tietoisuudesta sydänkeskeiseen elämiseen on monin tavoin kuoleman kokemus. Mitä enemmän samaistat itsesi Henkeen, sisälläsi olevaan Jumalaan, sitä enemmän päästät irti asioista, joista tapasit murehtia tai joihin käytit paljon energiaa. Tajuat syvemmillä ja syvemmillä tasoilla, että ei ole mitään tehtävää, paitsi olla. Kun samaistut olemiseen lävitsesi kiitävien ajatusten ja tunteiden sijasta, se vaikuttaa elämääsi välittömästi. Henki ei ole jotakin abstraktia. Se on todellisuus, jonka voit tuoda omaan elämääsi. Kosketuksissa oleminen tämän lähteistä puhtaimman kanssa muuttaa lopulta kaiken elämässäsi. Jumala eli Alkulähde eli Henki on luonnostaan luova, mutta sellaisin tavoin, jotka ovat sinulle lähes käsittämättömiä.

Henki on hiljainen ja pysyvä ja silti luova. Et todellakaan voi käsittää Jumaluuden todellisuutta mielellä. Se voidaan vain tuntea. Jos päästät sen elämääsi ja tunnistat sen sydämesi kuiskauksista, kaikki alkaa hitaasti mennä paikoilleen. Kun olet virittäytyneenä hengen todellisuuteen, hiljaiseen tietoisuuteen, joka on kaikkien kokemustesi takana, lakkaat työntämästä tai pakottamasta omaa tahtoasi todellisuuteen. Annat asioiden palautua luonnolliseen olotilaansa. Sinusta tulee luonnollinen, aito Itse. Se kaikki tapahtuu harmonisella, merkityksellisellä tavalla. Koet, että asiat yhtyvät tavalla, jolla on luonnollinen rytmi, luonnollinen virtaus. Ja sinun tarvitsee vain pysyä virittäytyneenä tähän jumalalliseen rytmiin ja päästää irti peloista ja väärinymmärryksistä, jotka saavat sinut haluamaan väliinpuuttumista.

Toisten auttaminen Hengen tasolta

Kun olet siirtynyt egopohjaisesta sydänpohjaiseen tietoisuuteen, olet enemmän tai vähemmän jatkuvasti kosketuksissa sisäisen olemisen jumalalliseen virtaan. Tässä olemisen tilassa ei ole tarvetta tai halua auttaa toisia, vaan se tulee sinulle luonnostaan. Sinä vedät puoleesi, mutta et tahdon avulla. Energiatasolla olet nyt värähtelemässä tietyllä tavalla. Jotakin on läsnä energiakehossasi, joka vetää ihmisiä luoksesi. Se ei ole mitään sellaista mitä teet, vaan jotain jota olet. Energiassasi on värähtely, joka auttaa heitä pääsemään kosketuksiin oman jumalallisen Itsensä kanssa.

Voit olla heille kuin peili, jossa he näkevät vaikean ongelman tai tilanteen vapautuvan ja muuntuvan ratkaisun energiaksi.

He voivat aistia ratkaisun energian (joka perustuu aina yhteyteen jumalallisen Itsen kanssa) olemisessasi.

Pystyt opettamaan heille jotakin, ja opetus tapahtuu olemalla oma itsesi. Sinä et opeta tai paranna välittämällä tietojasi tai käyttämällä tiettyjä menetelmiä. Läsnäolostasi on todella apua, kun annat itsesi olla juuri se joka olet ja ilmaiset itseäsi niin kuin sinusta on kaikkein riemullisinta. Antamalla itseäsi toisille teet tilaa heidän parantumiselleen, ja he voivat valita tulevansa siihen tilaan tai jättää tulematta. Se riippuu heistä.

Parantajana tai terapeuttina sinun on todellakin vain pysyttävä kosketuksissa jumalalliseen sisäiseen virtaan, hiljaiseen tietoisuuteen, joka on Henki. Nimenomaan tämä yhteys liikuttaa ihmisiä ja nostaa heidät korkeampaan, vapaampaan tiedostamisen tilaan, mikäli he niin valitsevat. Jos he niin tekevät, se tapahtuu rytmillä ja virtauksessa, joka on heidän omansa.

Tällä tavoin toisten apuna olemiseen liittyy hyvin neutraali tunnesävy. Se edustaa tietynlaista etäisyyttä, jossa irrottaudut henkilökohtaisista toiveistasi toisten muuttamiseen tai "parantamiseen".

Tämä toive, joka näkyy kaikissa valotyöntekijöissä jossakin vaiheessa, ei ole peräisin siitä, että he aidosti ymmärtävät sen sisäisen tien, jota he haluavat kulkea löytääkseen oman sisäisen totuutensa. Useimpien ihmisten on mentävä tiettyjen ongelmakysymysten ytimeen saakka ennen kuin he ovat todella valmiita irrottautumaan niistä. Kun he niin tekevät, he todella "omistavat" ratkaisun ongelmaan ja se antaa heille syvää tyydytystä. Ehkäpä tunnistat tämän omasta elämästäsi ja niistä ongelmista, joiden parissa olet kamppaillut. Tiedosta tämä äläkä taistele estääksesi ihmisiä "menemästä pohjalle". Jos he ovat päättäneet mennä sinne, he menevät sinne huolimatta siitä mitä sinä teet tai sanot.

On parempi olla sekaantumatta emotionaalisesti ihmisiin, joita autat. Emotionaalinen sekaantuminen kutsuu omaa tahtoa mukaan toisten parantamiseen tai muuntamiseen.

Tämä henkilökohtainen halu ei auta heitä, vaan se voi itse asiassa aiheuttaa esteitä heidän parantumisprosessiinsa. Aina kun haluat ihmisten muuttuvan, et ole rakkauden ja sallimisen tilassa. He aistivat tämän. Saatat ajatella, että "luet" heitä intuitiivisesti, mutta myös he ovat näppäriä lukemaan sinua!

Egosta sydämeen -siirtymävaiheen neljäs kohta koskee sielun tason ylittämistä ja kohoamista hengen tasolle. Tarkoituksemme ei tietenkään ole sanoa, että sielu on jollakin tapaa "vähemmän" kuin henki. Asian ydin on seuraava: olet suurempi ja sisällät enemmän kuin sielusi. Sielu on kokemuksen ajoneuvo. Samaistumalla itsessäsi olevaan Henkeen, jumalalliseen itseesi, kaikki asiat, joita olet kokenut monien elämien aikana, loksahtavat paikalleen. Kohoat kokemusten yläpuolelle, kun et samaistu niistä mihinkään. Sillä on sieluun parantava vaikutus.