Kanavointitilaisuus Joshuan kanssa pidettiin 10.10.2004 vastaanotollamme Tilburgissa. Puhuttua tekstiä on jälkikäteen hiukan muokattu luettavuuden parantamiseksi.

Rakkaat ihmiset, minulla on jälleen suuri ilo olla kanssanne.
Kun olen kanssanne ja puhun Pamelan kautta, tunnen läsnäolonne ja näen teidät valoenergioina etsimässä tietänne pimeässä maailmassa, jossa usein kohtaatte vaikeuksia ja energioita, joista ette tiedä miten niitä käsittelisitte.
Olette kaikki urheita sotureita. Jo läsnäolonne fyysisessä kehossa Maan päällä puhuu suuresta rohkeudestanne ja valmiudestanne taistella pimeiden energioiden ja vastuksien kanssa, joita kohtaatte itsessänne. Pamela on huolissaan sanasta "taistella", jota käytän tässä. Silti käytän sitä sanaa, koska te olette taistelijoita tietyllä tapaa: taistelijoita, jotka eivät pelkästään voita vaikeuksia sydämen rakkaudella, vaan myös erottelukykynsä miekalla.
Erottelukyky tarkoittaa sitä, että pystytte selvästi tunnistamaan mitkä energiat eivät ole harmoniassa omienne kanssa (jotta voitte päästää ne pois energiakentästänne). Erottelukyky on miekan energiaa, maskuliinista energiaa, ja sen tärkeys on suuri sen aiheen valossa, jota tänä päivänä aion käsitellä.

Haluan puhua siirtymävaiheen ajasta, kuten te sitä kutsutte, ajasta, jota joskus kutsutaan siirtymävaiheeksi Kaloista Vesimiehen aikakauteen tai kolmannesta viidenteen ulottuvuuteen. Olette keksineet monia nimiä tälle energian siirtymälle, joka on parhaillaan tapahtumassa maan piirissä.
En halua puhua tästä siirtymävaiheesta viitaten ulkoisiin tapahtumiin eli ennustellen mitä maapallolla tulee tapahtumaan. Esimerkiksi kuinka monta maanjäristystä tai katastrofia on vielä tapahduttava ennen kuin muutos on valmis.
Haluan puhua sydämen muutoksesta.
Monilla teistä on tietyn turvallisuuden tarve. Siitä syystä te joskus turvaudutte siirtymävaiheen teorioihin ja ennustuksiin, joista luette tai kuulette. Te annatte johtaa itseänne pelon tai uteliaisuuden motiiveilla. Mutta siinä yhteydessä teiltä joskus katoaa näkyvistä se tosiasia, että näihin ennustuksiin voidaan yhdistää hyvin epäselviä energioita.
Siksi minä pyydän teitä, kun luette tulevaisuuden ennustuksia tästä siirtymävaiheen aikakaudesta, että kysykää aina lähdettä. Kysykää sitä sydämellänne, tunnustelkaa mistä energialähteestä nämä spekuloinnit, nämä siirtymävaiheen teoriat tulevat. Käyttäkää erottelukykynne miekkaa!

Rohkaisen vahvasti ymmärtämään tätä siirtymävaiheen aikaa sisäisin termein.
Siksi minä puhun siirtymisestä egopohjaisesta tietoisuudesta sydänpohjaiseen tietoisuuteen. Tätä sisäistä muodonmuutosta olen kuvaillut yksityiskohtaisesti Valotyöntekijäsarjassa Pamelan ja Gerritin verkkosivustolla. Puhun näillä termeillä, koska kyse on sisäisestä siirtymävaiheesta, jonka voitte kaikki tuntea sisällänne. Ette tarvitse mitään itsenne ulkopuolista tätä muutosta varten eikä mikään itsenne ulkopuolinen voi pidätellä teitä siitä. Ei myöskään ole mitään "aikarajaa", johon mennessä jotakin olisi pitänyt saada "tehdyksi". Kyse on sisäisestä siirtymävaiheesta, jonka te jokainen teette kohta kohdalta henkilökohtaisesti ja ainutkertaisesti.

Tässä kanavoinnissa haluaisin kuvailla tätä muodonmuutosprosessia (egosta sydämeen) aiheella, joka koskettaa teitä kaikkia syvästi: suhde omaan synnyinperheeseen.
Suhtautumisenne omaan perheeseenne kertoo paljon teidän omasta siirtymisprosessistanne egopohjaisesta sydänpohjaiseen tietoisuuteen.

Syntymäänne tänne Maan päälle voidaan verrata eräänlaiseen putoamiseen pimeyteen, mutta siihen ei liity synnin ja syyllisyyden merkityksiä. Se on tosiaan sukellus syvyyteen, jonka te teette tietoisesti tietyltä sielunne kerrokselta. Hetkellä, jolloin olette juuri sukeltaneet, olette kuitenkin ei-tietämisen tilassa, sillä tuolloin olette uponneet aineen maailmaan. Sillä hetkellä olette saapuneet äitinne kohtuun.
Toisaalta teillä on mukananne hyvin kirkasta energiaa, Kodin energiaa. Muistatte yhä millaista oli toisella puolella, muistatte rakkauden, jonka tunsitte ympärillänne luonnollisena sekä sidoksen kaikkeen mitä on, kaikkeen mikä elää.
Nämä Kodin energiat ovat yhä teissä vahvasti, kun laskeudutte maapallolle alkioina. Mutta samalla te saatte vastaanne asian, mitä minä kutsun "vanhempien oppirakennelmaksi".

Oppirakennelma merkitsee mm. maailmankuvaa, mutta se sisältää paljon enemmän. Se sisältää vanhempienne ajatusten ja vakaumusten lisäksi myös heidän tunteensa, heidän syvimmät tunnetilansa. Koko se "turvaverkko" on oppirakennelma, johon sukellatte uutena Maahan tulevana sieluna uuden inkarnaation alussa.
Uppoudutte "kolmannen ulottuvuuden" todellisuuteen, eli kuten minä sanoisin, egopohjaisen tietoisuuden maailmaan sellaisena kuin se vanhemmissa esiintyy. Se on energiatodellisuus, jossa tietyt illuusiot ovat vallitsevina.
Haluaisin tässä mainita kolme tärkeintä illuusiota.

1. Mestariuden menetys
Ensimmäinen illuusio on mestariuden menetyksen illuusio. Se illuusio saa teidät unohtamaan asuessanne, tehdessänne työtä ja eläessänne Maan päällä, että olette kaiken sen luojia, mitä elämässänne tapahtuu. Te ette tunnista elämänne tapahtumia omiksi luomuksiksenne, te tunnette ajoittain olevanne uhreja. Te uskotte, että on teitä suurempia voimia, jotka vaikuttavat ja muokkaavat elämäänne. Sitä on mestariuden menetys.

2. Yhtenäisyyden menetys
Ja sitten sukeltaessanne syvyyteen, sukelluksessa vanhempienne oppirakennelmaan, jotka ovat eläneet illuusiossa jo jonkin aikaa, tulee myös aidon yhtenäisyyden menetys kaikkeen elävään. Te menetätte yhtenäisyyden tajun itsenne ja maailman, teidän ja "toisen" väliltä. Egopohjaisessa tietoisuudessa on vakaumus, että me olemme kaikki erillisiä toinen toisistamme, jokainen on erillisessä kehossa. On uskomus, että me elämme siinä kehossa ja yhteyden ottaminen toiseen on kovin hankalaa. Siinä illuusiossa keho on kuin vankila. Se on toinen illuusio.

3. Rakkauden menetys
Ja kolmas illuusio, jonka haluan mainita, on rakkauden menetys. Siinä henkimaailmassa, josta te tulette Maahan, rakkauden energia on ollut itsestään selvää ravintoa. Kun tulette tänne suhteellisen pimeään maailmaan, jossa on paljon rakkaudettomuutta, te alatte sekoittaa rakkautta kaikenlaisiin energioihin, jotka eivät ole rakkautta, kuten tunneriippuvuuden ihailu. Palaan tähän sekaantumiseen myöhemmin tässä kanavoinnissa.
Nyt haluaisin viedä sinut siihen hetkeen, jolloin synnyt tänne, toinen jalka vielä taivaassa, toinen maassa, eli siihen oppirakennelmaan, johon et kovinkaan hyvin sovi. On aina tiettyjä kohtia, joihin vanhempasi ovat hyvin mieltyneet siinä oppirakennelmassa. On myös kohtia, joissa he ovat vapaita siitä, toisin sanoen on aspekteja, joissa sydänenergia heissä on vapautunut. Mutta on aina eräitä kohtia, joissa he ovat hyvin tukevasti juuttuneita egopohjaisen tietoisuuden oppirakennelmaan.

Ja siinä sinä tulet mukaan, tuoreena niin sanoakseni, taivaasta. Seuraavaksi lapsen kehityksessä suhteessa vanhempiin tapahtuu se, että ensiksi hän kiinnittyy hyvin vahvasti vanhempiensa oppirakennelmaan, ja sitten alkaa päästää siitä hitaasti irti iän karttuessa. Tämä kasvuprosessi on hyvin samankaltainen kuin siirtymävaihe egopohjaisesta sydänpohjaiseen energiaan, joka on tapahtumassa koko ihmiskunnan kollektiivisessa tietoisuudessa.

Samoin kuin se on tapahtumassa suuressa mittakaavassa, se tapahtuu pienessä mitassa yksilön tasolla. Siirtymä egopohjaisesta sydänpohjaiseen tietoisuuteen mikrotasolla tiivistyy usein siihen, että ylität ne rajoittavat, pelon täyttämät energiat, jotka sait lapsuudessa vanhemmiltasi.
Haluan kuvailla tätä tietoisuuden muuntumista pienessä mittakaavassa, esimerkiksi kuvailemalla vanhemman ja lapsen välistä suhdetta, koska sen te kaikki voitte niin helposti tunnistaa henkilökohtaisen kokemuksen tasolla. En pidä ennustuksista tai ilmoituksista, jotka eivät ole sopusoinnussa kokemuksen kanssa ja joita ette voi tunnistaa omassa sydämessänne, omilla tunteillanne. Siksi minä pyydän uudelleen: kun luette tai kuulette jotakin siirtymävaiheen aikakaudesta, asettakaa se kyseenalaiseksi sydämellänne ja katsokaa sopiiko se omaan kokemukseenne. Sillä te ette ole enää opiskelijoita, te olette kaikki mestareita. Teidän oma kokemuksenne on se koetinkivi.

Sydämenne on täynnä intuitiivisia, herkkiä ja pehmeitä tunteita koskien sitä mitä tapahtuu. Luottakaa niihin. Se ei ole niinkään tärkeää miten tämä tietoisuuden sisäinen muutos muotoutuu ulkoisesti Maan fyysisessä todellisuudessa. Pääsemme sinne sitten kun pääsemme sinne.
Nimenomaan sydämen askel, se sisäinen askel tunnetilojen maailmaan on todella ratkaisevassa asemassa siirryttäessä Uuteen Aikakauteen (New Age).

Se hetki, jolloin aloitat elämän Maan päällä, kohtaat todellisuuden pääasiassa vanhempiesi kautta. Tänne saapuessasi sinulla on muisto Kodista ja tunnet lievää koti-ikävää. Olemme maininneet aiemmin kosmisen syntymätrauman (katso tämän sarjan 3. kanavointi), jota sieluna kannat aivan matkasi alusta alkaen ja läpi kaikkien elämien Maan päällä ja muualla. Mutta joka kerta kun aloitat elämän lapsena jossakin maallisessa elämässä, koet myös syntymätrauman. Tarkoitan sitä lähinnä psykologisessa mielessä: lähdet joka kerta Kotoa ja sinun on välttämätöntä sopeutua, löytää oman tiesi Maan energiassa.
Syntymähetkelläsi vanhemmat kuuluvat Maan energiaan. He ovat jo sopeutuneet tähän ulottuvuuteen, täällä vallitseviin lakeihin. Usein ne ovat rajoittavia lakeja, esimerkiksi sosiaaliset normit ja aatteet, jotka vanhemmat ovat sisäistäneet vahvasti ja jotka eivät ole lainkaan itsestään selviä lapselle.
Siten vanhemmat edustavat lapselle egopohjaista tietoisuutta, näiden kolmen illuusion oppirakennelmaa. Lapsi kohtaa ne vanhempiensa kodissa, ja lapseen vaikuttaa vahvasti hänen koko loppuelämänsä ajan se, miten tämä oppirakennelma ilmenee vanhemmissa.

Tietenkin vanhemmat – Pamela pyytää minua lisäämään tämän ajatuksen, koska hän ei halua saattaa vanhempia huonoon valoon – ovat myös olleet lapsia ja käyneet läpi saman prosessin. Vanhemmat eivät tietoisesti pakota pelkojaan ja illuusioitaan lapsiinsa. Olipa niin tai näin, kun he itse saavat lapsia, aikuiset ovat tietämättään sisäistäneet monia energioita vanhasta, egopohjaisesta oppirakennelmasta, jonka muodostavat ne yllä mainitut kolme illuusiota.
Lapsi saapuu tänne tuoreena ja uutena ja joutuu tiedostamaan, että todellisuus ei ole sen mukainen, ei ole harmoniassa sen kanssa mihin hän oli tottunut. Hyvin varhaisessa elämänvaiheessaan lapsi on melko passiivisessa tietoisuuden tilassa. Hän on hyvin avoin olemukseltaan, mieleltään ja tunteiltaan, ja hän sisäistää kaikkea ympäriltään. Erityisesti kolmen ensimmäisen kuukauden ajan lapsen sisäistämiskyky on uskomaton, hän sulauttaa kaiken ympärillään olevasta energiatodellisuudesta solujensa syvimpään ytimeen.
Hän "kulauttaa kurkkuunsa" ja kokee lähiympäristön, yleensä vanhempiensa, energiatodellisuuden todellisuutena. Toisaalta hänen sisällään on yhä se "pala taivasta", se puhtaan, pyyteettömän olennon sisin, johon illuusiot eivät vaikuta.

Tietyllä tavalla nämä energiatodellisuudet törmäävät toisiinsa, mutta lapsi pitää sen piilossa itseltään. Sillä tämä törmäys on liian tuskallinen kokemus tässä hyvin haavoittuvassa tilassa, jossa lapsi on vastasyntyneenä. Piilottaakseen tämän törmäyksen, tämän sisäisen ristiriidan itseltään lapsi mukautuu ympäristöönsä. Hän haluaa löytää vahvistusta tästä ympäristöstä rakkauden, yhtenäisyyden ja mestariuden energioille, jotka ovat yhä läsnä hänessä hänen luonnollisessa tilassaan.

Lapsi on yhä todellisuutensa mestari, hän tuntee yhtenäisyyttä ja ykseyttä, hän on rakkaus, mutta hän haluaa siihen vahvistuksen ympäristöstään. Hän alkaa etsiä vahvistusta, mutta usein hän saa sekavia viestejä ympäristöstään.
Hänen vanhempansa kyllä haluavat antaa hänelle rakkautta, mutta heissä on myös liian paljon pelkoa. On niin paljon tukkeutunutta energiaa, joka ei pysty virtaamaan ja jonka he eivät itse salli virtaavan. Vanhemmissa on myös kaipaus, koti-ikävän tunne omasta mestariudestaan, omasta rakkaudestaan, luonnollisesta sidoksesta Kaikkeen Mitä On, mutta he ovat menettäneet tällaisen mielentilan jo kauan sitten. He ovat niin tottuneita elämään Maassa kaikkine illuusioineen, että he ovat alkaneet pitää näitä illuusioita totena.
Niinpä tahtomattaan vanhemmat kasvattavat lasta energioilla, jotka saavat tämän hämmennyksiin. Tiettyyn pisteeseen saakka vanhempia ei voi pitää syypäinä tähän siinä mielessä, että tietoisella tasolla he usein yrittävät kovasti antaa lapselleen parasta.

Lapsen syntyessä vanhemmat usein avautuvat enemmän valolle ja rakkaudelle. Tuolloin vanhempia koskettaa jumalallisuuden sisin, pyyteetön rakkaus. He tuntevat pyhyyttä syntymässä ja pienessä olennossa, joka on uskonut itsensä heille ja elämälle. Lapsen syntyessä vanhempien sydämet ovat apposen auki ja he ovat yhteydessä omaan jumalalliseen, pyhään olemukseensa. Mutta usein tämä on väliaikaista, sillä jälkeenpäin kaikki alkaa asettua paikoilleen, palautua takaisin vanhempien olemassa olevaan energiatodellisuuteen, joka vallitsi ennen lapsen syntymää. Ja näin sydänpohjaisen todellisuuden avautuma voi myös sulkeutua uudelleen, ja usein se niin tekee. Vanhemmat palaavat takaisin vanhoihin ajattelu-, tunne- ja haluamiskuvioihinsa.

Mitä sitten tapahtuu kasvavalle lapselle?
Useimmat lapset valitsevat sopeutumisen vanhempien oppirakennelmaan niin vahvasti, että he menettävät kosketuksen alkuperäiseen sieluenergiaansa, josta he olivat vielä hyvin kovasti tietoisia inkarnaationsa alussa. Tässä elämän ensimmäisessä vaiheessa (murrosikään saakka) he keskittyvät niin tähän maailmaan ja saamaan vanhempiensa rakkautta ja huomiota, että he itse unohtavat keitä ovat.

Lapsella on hillitön rakkauden ja läheisyyden kaipuu, ja jos vanhemmat eivät pysty tarjoamaan näitä riittävästi, lapsi tekee vaikka mitä saadakseen joka tapauksessa mitä haluaa. Hän luo harhaisia mielikuvia rakkaudesta.
Hän ymmärtää vääriä energioita rakkaudeksi, esimerkiksi vanhempien ylpeyttä, kun lapsi saa aikaan jotakin, joka ulkopuolisen maailman silmin nähdään älykkääksi tai hyväksi suoritukseksi. Tällaisella vanhempien ylpeydellä ei ole mitään tekemistä itse lapsen kanssa. Se ei ole ylpeyttä sisäisestä saavutuksesta, vaan ulkoisesta suorituksesta, joka ei välttämättä ole peräisin lapsen sisäisistä impulsseista. Tällaista ylpeyttä lapsi voi oppia tulkitsemaan rakkaudeksi. Ja usein tämä rasittaa hyvin pahasti myöhemmässä elämässä eikä hän aikuisena ymmärrä miksi hänellä on vimma tehdä niin kovasti työtä, miksi työstä on tullut hänelle riippuvuus.

Toinen vääristymä eli harhainen mielikuva rakkaudesta syntyy, kun lapsi alkaa sekoittaa rakkautta ja tunneriippuvuutta keskenään. Monet vanhemmat ovat itse kokeneet todellisen rakkauden puutetta omassa lapsuudessaan. He eivät ole tunteneet olleensa aidosti lämmön ja turvallisuuden ilmapiirissä. Kun he sitten itse saavat lapsen, he ympäröivät tämän sekavin viestein. Toisaalta on aitoa rakkautta ja toisaalta on alitajuinen tarve menetyksen korvaamiseen. Vanhemmat yrittävät parantaa omia tunnehaavojaan etsimällä menneisyydessä vaille jäänyttä rakkautta ja tunnepuolen turvallisuutta suhteesta omaan lapseensa. Kun näin käy, lapsi saa hyvin sekavia viestejä vanhemmiltaan.

Energiamielessä viestit "minä rakastan sinua" ja "minä tarvitsen sinua" ovat takertuneet tiukasti toisiinsa. Tämän sotkun kautta, jota saattaisitte kuvitella kierteisten narujen spiraaliksi, lapsi alkaa yhdistää rakkautta tarpeeseen. Tämä sotku tai illuusio on alku vanhemman ja lapsen väliselle tunnetason riippuvuussuhteelle, jolla voi olla hyvin tuhoisa lopputulos ei ainoastaan vanhempi—lapsi-suhteeseen, vaan myös pitkällä aikavälillä läheisiin ihmissuhteisiin, joita lapsella on sitten aikuisena.

Suhteessa toisiin aikuisiin hän saattaa helposti ajatella, että "tarpeellisena oleminen" on olennainen osa kyseisen suhteen rakkautta. Hän saattaa sitten alkaa tulkita riippuvuuden tunteita, jopa mustasukkaisuutta ja omistushalua, erääksi rakkauden muodoksi, vaikka nämä energiat ovat täysin vastakkaisia rakkaudelle.

Yhteenvetona tälle ensimmäiselle jaksolle te voitte havaita, että olette syntymässä saapuneet lapsina vanhempien oppirakennelmaan, joka alussa, sanotaan vaikka elämän alkupuoliskolla, aiheuttaa melko paljon hämmennystä. Olette ikään kuin harhaan johdettuja, ja tietyssä vaiheessa elämäänne tulee tilaisuuksia ja mahdollisuuksia, jotka rohkaisevat teitä tutkimaan, selvittämään solmua. Saatatte tällöin kärsiä identiteettikriisistä, jossa mikään ei enää ole varmaa ja te epäilette jatkuvasti keitä olette ja keitä ette. Tätä on kuvattu Valotyöntekijäsarjan ensimmäisessä vaiheessa siirryttäessä egosta sydämeen.
Illuusioiden ja harhakuvitelmien todellista selvittämistä tapahtuu, kun otatte yhteyttä sydämen energiaan, jota on myös kuvattu Valotyöntekijäsarjassa. Vanhempienne suhteen tämä tarkoittaa, että pystytte todella päästämään heistä irti ja antamaan heille anteeksi sisäisesti ja lähtemään omille teillenne.

Eräässä mielessä olette olleet vanhempienne uhreja, koska he edustivat lapsuudessanne egopohjaista tietoisuutta. Olette eläneet väliaikaisesti ja osittain heidän illuusioidensa mukaan. Tavallaan teillä ei ollut valinnanvaraa heidän lapsenaan. Kuitenkin tästä uhrina olemisen tilasta poistuminen on yksi voimakkaimmista läpimurroista, joita teillä elämässä voi olla. Teistä tulee vapaita, kun voitte tunnistaa syvimmät energialeimat lapsuudestanne ja sitten päättää mitkä hyödyttävät teitä ja mitkä ovat sellaisia, joista haluatte mieluummin irti. Se on mestariutta.

Sitten te ette enää alitajuisesti sopeudu vanhempienne toivomuksiin ja haluihin, kun ne eivät ole teidän omianne. Samalla teidän ei enää tarvitse myöskään kapinoida heitä vastaan. Voitte nähdä teille sopimattomat leimat yksinkertaisesti sellaisina, jotka eivät kuulu teille, piste. Teidän ei tarvitse enää tuomita vanhempianne näistä rasitteista. Teidän ei tarvitse enää taistella niiden kanssa.

Te olette tutustuneet egopohjaiseen tietoisuuteen vanhempienne kautta ja te pääsette siitä irti jälleen vanhempienne kautta, nimittäin antamalla heidän mennä rakastaen ja anteeksi antaen ja tunnistamalla itsenne itsenäisiksi mestareiksi, joita te olette. Se on mestariuden ottamista haltuun, että tajuatte luovanne oman elämänne ja kaiken mitä olette valinneet, jopa ne väärät raiteet.

Valotyöntekijät ja heidän vanhempansa

Tässä vaiheessa haluaisin puhua erityisesti valotyöntekijöiden sieluista. Hekin sukeltavat itselleen sieluina valitsemiensa vanhempien oppirakennelmaan syntyessään. Valotyöntekijöillähän on usein ylimääräinen tehtävä suhteessa vanhempiin tai vanhempien oppirakennelmaan.

Kun valotyöntekijät tulevat Maahan, heidän aikomuksenaan on istuttaa siemenet, Kristus-tietoisuuden nuput, Uuden Aikakauden energia. Muita sieluja vahvemmin valotyöntekijöillä on päättäväisyyttä toteuttaa sydämen oppirakennelma maalliseen todellisuuteen. Erityisesti siitä syystä – ja tämä saattaa näyttää paradoksaaliselta – monet valotyöntekijäsielut valitsevat inkarnoituessaan perheet, joissa on paljon pimeyttä. Pimeydellä tarkoitan pelkästään illuusioita, joista puhuin aiemmin, niitä kolmea illuusiota, jotka johtavat mestariuden menettämiseen, aidon yhtenäisyyden menettämiseen, rakkauden menettämiseen.

Kun valotyöntekijät tulevat Maahan kehittyneen tietoisuuden kanssa, sielussaan hienostuneisuutta eli "ikivanhuutta", he päätyvät perheisiin, joissa jotakin on tekeillä, joissa tietty illuusio koetaan äärimmäisyyksiin asti. Missionsa luonteen vuoksi valotyöntekijät tuntevat magneetin tavoin vetoa tilanteisiin, joissa energia on tukkeutunut, joissa energia on pysähtynyt kuin umpikujaan. He tuntevat, että heidän tehtävänsä on auttaa energiaa taas virtaamaan.
Ja siksi valotyöntekijät syntyvät usein vaikeisiin perheisiin.

Elämänsä alussa valotyöntekijöillä on usein vahva luottamus siihen, että he pärjäävät, että he selviävät rajoittavasta energiasta. Kuitenkin kun he syntyvät lapsiksi ja kasvavat, he joutuvat samoihin valintaongelmiin ja hämmennykseen kuin muutkin lapset. Tietyssä mielessä he jopa kokevat tämän hämmennyksen syvemmin ja voimakkaammin. Koska heillä on mukanaan paljon Kodin energiaa, he (sisäisesti) törmäävät päistikkaa ympäristönsä tukkeutuneisiin energiamalleihin ja se sattuu heihin kovasti. Siten valotyöntekijän matkaan noihin pimeyden ja erehdyksen paikkoihin liittyy tietty riski. Se on vaarallinen missio. Muistattehan, että minä kutsun teitä urheiksi sotureiksi, ja tässä on se syy.

Syntymäsi tänne on kuin maihinnousu karuun maastoon, matkatavaroina pelkästään sinä itse, sisäinen tietämyksesi. Vastakaikua ympäristön kanssa on vähän, sinua ei juuri tunnisteta etkä saa tunnustusta. Valotyöntekijänä sinä haet vierautta. Valotyöntekijänä sinä olet pioneeri, joka haluaa ohjata jotakin uuteen suuntaan, muuttaa jotakin, ja sinä olet aina ensimmäinen tekemässä niin siinä ympäristössä. Joten juuri silloin et tapaa vertaisiasi. Ja se sattuu, se on vaikeaa ihmissielulle. Henkisenä olentona olet valinnut tämän polun tietoisesti, mutta maallisena ihmisenä, lapsena se voi olla kovaa. Siksi minä kannustan sinua tuntemaan ja tunnistamaan sen kivun itsestäsi, koska vain niin tekemällä sinä voit työstää sitä ja päästää siitä irti. Se on kodittoman lapsen kipua, joka ei koskaan saa tunnustusta ainutlaatuisuudestaan. Lapsi on vieras siinä ympäristössä. Valotyöntekijät kokevat tämän vielä enemmän, koska he ovat 1. hyvin "erilaisia" ja 2. etsiytyvät ympäristöön, jossa tätä erilaisuutta ei tunnisteta tai se hyväksytään vaivalloisesti.

Lapsen koko matka aikuisuuteen ja jopa vanhuuteen voidaan nähdä haasteena löytää oma, sisäsyntyinen valo uudelleen. Haasteena on alkaa tietää ja tuntea uudelleen syvällä sisimmässään: "minä se olen, ja tätä minä olen tullut tuomaan tänne”.
Tämä pitää erityisen hyvin paikkansa valotyöntekijöillä. Heidän pääasiallisin tehtävänsä on tulla siksi joita he ovat. Sitä tehdessään he saavat missionsa päätökseen. Sinun tehtäväsi ei ole parantaa maailmaa. Sinun tehtäväsi on löytää itsesi. Ja aivan oikein, maailmasta tulee parempi paikka, koska valosi loistaa silloin luonnollisella tavalla. Mutta sinun ei tarvitse tehdä töitä sen eteen, se vain tapahtuu.
Todellinen työ on päästää irti kaikista noista ego-oppirakennelman palasista (pelko, illuusio), joita omaksuit niin syvälle lapsena, kolmen ensimmäisen kuukauden aikana ja sen jälkeen.
Tämä irtipäästäminen on erittäin raskas tehtävä. En halua lannistaa teitä sanomalla näin. Pikemminkin haluan opettaa teille, että te saatte suuresti kunnioittaa itseänne ja että olette urheimmat soturit, jotka tiedän. Haasteena on todellakin olla kaikkea sitä mitä voitte olla ympäristössä, joka ei ole teidän omanne. Se on pioneerin työtä, pioneerin, joka avaa tietä uudelle tietoisuudelle täällä Maassa.

Perhekarman selvittäminen

Viesteissä, jotka on julkaistu aiemmin tällä verkkosivustolla (Valotyöntekijäsarja), olen puhunut paljon toimenpiteistä, joihin sinun on ryhdyttävä irrottautuaksesi egopohjaisesta tietoisuudesta ja siirtyäksesi elämään sydämestä käsin. Joten en mene näihin kysymyksiin tässä. Sen sijaan haluan sanoa jotakin erityisesti suhteesta vanhempiisi ja haluan yhdistää sen meditointiharjoitukseen, jonka Gerrit teki alussa.
(Tätä ei ole kirjoitettu ylös.)
On tärkeää tiedostaa kaikki ne tunteet, jotka liittyvät suhteeseen omiin vanhempiinsa, erityisesti ne tunteet, jotka sinun sisäisellä lapsellasi on heitä kohtaan. Siksi voi olla hyvin opettavaista kääntää roolit päälaelleen, kuten harjoituksessa tapahtuu. (Siinä harjoituksessa tapaat omat vanhempasi lapsina.) Esiin saattaa tulla asioita, joita et osannut odottaa.
Roolien vaihdossa on totuuden siemen. Itse asiassa sinä olet (myös) vanhempiesi isä tai äiti. Aikomuksenasi oli näytellä vanhemman rooli, kun tulit Maahan siihen tiettyyn perheeseen: halusit johtaa vanhempasi jonnekin tai pois jostakin, halusit kutsua heidät kasvamaan valoisampaan todellisuuteen.

Usein sinä ajattelet, että olet epäonnistunut siinä. Sinusta tuntuu, että se epäonnistui, ettet pystynyt auttamaan vanhempiasi tavalla, jonka olit visioinut.
Se ei kuitenkaan ole totta.
Nyt on pääasiana ymmärtää mitä "auttaminen" merkitsee. Se toimii näin:
Syntymässä sinä saavut oppirakennelmaan, jonne et varsinaisesti kuulu. Mutta sinä alat elää sen mukaan, sinä omaksut sen niin vahvasti, että siitä tulee osa sinua. Siitä tulee sellainen osa sinua, ettet tosiaankaan enää tiedä mikä on sinun ja mikä ei. Alitajuisesti tämä sattuu ja johtaa sisäiseen ristiriitaan. Kasvaessasi aikuiseksi voit valita haluatko tiedostaa tämän kivun ja työstää sitä. Saavut sisäisen kasvun ja tietoisuuden polulle. Tulet tietoiseksi yhä syvemmistä kipukerroksista itsessäsi, ja parannat ne. Kipu siitä kun sinua ei tunnisteta, yksinäisyyden kipu, kaikki nuo osaset tulevat esiin.
Ja tätä tehdessäsi sinä olet täyttämässä tehtävääsi. Olet auttamassa vanhempiasi, et suoraan vaan epäsuorasti. Itse asiassa olet tekemässä polkua, energiatason reittiä.
Olet kiipeämässä pois tietystä laaksosta, pimeältä alueelta, jossa tietyt illuusiot vallitsevat, ja jätät jälkeesi reitin. Kiipeäminen vaatii valtavan määrän vahvuutta ja energiaa. Ja se on sinun missiosi, se tehtävä, jonka olet asettanut itsellesi. Raivaamalla tien, "ratkaisun reitin", se reitti tulee energiatasolla saataville vanhemmillesi, perheellesi ja jokaiselle joka haluaa käyttää sitä. Toisin sanoen jokainen, joka on umpikujassa, voi käyttää ratkaisun energiaa, jonka olet tuonut tarjolle kiivetessäsi pois syvyydestä. (Katso myös kanavointi "Sudenkuopat parantajaksi ryhdyttäessä", jossa mainitaan "ratkaisun energia".)
Siten se reitti, jonka teet itsellesi matkalla omaan valaistumiseesi, omaan iloosi, tarkoittaa tehtäväsi täyttymistä. Sinun tehtäväsi ei ole tämän lisäksi kantaa myös vanhempiasi tai muita läheisiäsi selässäsi. Sinun ei tarvitse saada heitä muuttumaan, saada heitä irtaantumaan vanhoista illuusioista ja peloista. Se ei ole sinun tehtäväsi. Sinun tehtäväsi on tehdä energiatason reitti, jonka teet omalla sisäisellä kasvullasi ja irtipäästämisellä.

Perhekarman käsite, jota käytetään esoteerisissa piireissä, saattaa tässä mielessä johtaa väärinkäsityksiin. Perhekarman oletetaan olevan karmaa, joka menee yksilön ohi ja joka kuuluu perheelle ja jonka joku kyseisestä perheestä (valotyöntekijä tietysti) voi ottaa itselleen. On tosiaankin totta, että perheessä – ja siinä saatetaan mennä useita sukupolvia taaksepäin – tietty teema, tietyt ongelmat voivat toistua yhä uudelleen. Sillä saattaa olla jopa geneettisiä vaikutuksia. Nämä ongelmat hakevat ratkaisua tietyllä tasolla ja ne siirtyvät eteenpäin, kunnes ratkaisu löytyy.
Monille sieluille, eikä ainoastaan valotyöntekijöille, annetaan pala karmaa, joka kuuluu synnyinperheelle tietyssä suvussa. Usein valotyöntekijät valitsevat tämän enemmän tai vähemmän tietoisesti ja heillä on täsmällisenä tavoitteena myötävaikuttaa juuttuneen energian selvittämiseen tai purkamiseen.
Mutta tämä myötävaikutus ei sisällä sitä, että sinun on vapautettava perheesi siitä karmasta. Sinun on vapautettava itsesi siitä karmasta. Näin tekemällä luot mahdollisuuksille energiatason tilan, jota toiset sitten voivat käyttää, jos haluavat. Toiset voivat myös valita olla käyttämättä sitä, se on heidän oikeutensa ja siitä sinun on vaikea päästää irti.
Sinulla on toisinaan se käsitys, että sinun on kirjaimellisesti raahattava vanhempasi tai läheisesi ylös vuoren rinnettä. Että missiosi menestys todellakin riippuu muutoksesta, joka tapahtuu toisten ihmisten elämässä.
Näin se ei ole. Nuo toiset, joita rakastat ja jotka haluat saattaa valoon niin kovasti, saattavat elää vielä pari vuosisataa siellä laaksossa. Mutta eräänä päivänä he keksivät pienen ylös menevän reitin, ja he miettivät "hei, tämähän on mielenkiintoista, tämähän tuntuu hyvältä, minulla ei toden totta ole hauskaa täällä alhaalla". Ja niin he menevät. He lähtevät omalle sisäisen kasvun tielle, kiipeämään valoon. Ja eikö olekin upeaa, eikö olekin fantastista, että heillä on reitti, johon he voivat turvautua?
He menevät silti omaa tietään, mutta siellä on aina majakka. Heille on tehty tie, joten heidän on helppoa ottaa ne askeleet. Sinun ansiostasi. Se on sinun tehtäväsi, se on pioneerin rooli: raivata tie erämaan halki, jonkin sellaisen halki, jota ei ole ennen valloitettu tai kartoitettu.
Jos onnistut hävittämään ne kolme illuusiota, jos voit päästää mestariuden, yhtenäisyyden ja rakkauden energiat virtaamaan elämääsi, silloin olet yhteydessä sydämeen ja elät sydänpohjaisesta tietoisuudesta. Silloin voit päästää irti vanhasta oppirakennelmasta ja tietyssä mielessä jättää vanhempasi. Ei kirjaimellisesti, vaan sisäisesti. Lähtemällä vanhempiesi luota sisäisesti tarkoittaa sitä, että päästät heidät menemään sellaisina kuin he ovat yrittämättä muuttaa heitä enää. Ymmärtämällä, että sinun tehtäväsi ei ole johtaa heitä minnekään. Tehtäväsi on hoidettu, sinä olet tehnyt reitin, rakkaudella. Sitä varten sinä tänne tulit, etkä ole epäonnistunut.
Huomaat, että näiden sisäisten hyvästien jälkeen suhteesta vanhempiisi tulee vähemmän pingottunut, että tappelun, soimaamisen ja syyllisyyden energiat jättävät näyttämön.
Lähellesi voi nyt tulla toisia ihmisiä, jotka kuuluvat siihen mitä voit kutsua omaksi "henkiseksi perheeksesi". Henkisellä perheellä ei ole mitään tekemistä biologian, geenien ja perinnöllisyyden kanssa. Kyse on samankaltaisista sieluista. Ne ovat usein sieluja, jotka tiedät edellisistä elämistä. Sinulla on usein ystävyysside heidän kanssaan. Kun tapaat jonkun sellaisen, voit ällistyä kuinka helposti yhteys syntyy ja kuinka pian tunnistatte toisenne kaikin tavoin.
Alkuun olet nähnyt niin paljon vaivaa pystyäksesi elämään erilaisena. Usein sinulla on ollut tunne, "ettet sovi kuvaan", mutta sitten kun todella päästät irti vanhasta oppirakennelmasta, polullesi saapuu ihmisiä, joiden kanssa tämä "erilaisuus" on se yhteys, se kilahdus jonka tunnet. Se antaa sinulle valtavasti iloa ja tyydytystä. Todellisen perheesi energiasta, omilta sielunkumppaneiltasi löydät sen arvonannon, jota olet koko tämän ajan etsinyt. Kun pystyt antamaan arvoa itsellesi kenestäkään riippumatta, silloin nämä erittäin täyttymykselliset ystävyydet ja ihmissuhteet voivat ilmaantua elämääsi automaattisesti ja kertakaikkisen helposti.

© Pamela Kribbe 2005
www.jeshua.net