Kanavointitilaisuus Joshuan kanssa pidettiin 23.5.2004 vastaanotollamme Tilburgissa.
Seuraavassa voit lukea viestin sekä Joshuan vastauksia yleisön esittämiin kysymyksiin.
Puhuttua tekstiä on hiukan muokattu luettavuuden parantamiseksi.




Rakkaat ystävät, olen niin iloinen, että olette tulleet tänne. Ja jotkut teistä ovat tulleet niin kaukaa! Olen nähnyt teidät kaikki ja tiedän keitä olette.
Olette niin rakkaita minulle.
Minun matkani on teidän matkanne ja teidän matkanne on minun. Siksi haluaisin kertoa teille joistakin oivalluksistani sillä pitkällä matkalla, jolle te sieluina olette lähteneet.

Se matka johtaa valoon, jonka voitte kaikki nähdä edessänne, mutta joka totuuden nimessä on valo, joka jo palaa sisällänne. Te ette kuitenkaan näe sitä tai todella usko siihen tarpeeksi.

Haluan viedä teidät kanssani matkanne alkuun. Aivan alkuun, jolloin synnyitte sieluina todellisuuteen, josta ette tienneet etukäteen.
Haluan mennä ajassa takaisin hetkeen, jolloin aloititte matkanne. Matkanne läpi ajan, läpi tilan, läpi aineen. Alku on hyvin kaukana.
Mutta itse tapahtuma eli eroon joutuminen kodista, alkulähteestä, teidän kaikkien alkuperästänne, se tapahtuma ja siihen liittyvä kipu on yhä hyvin paljon läsnä teissä kaikissa.
Tämä syntymäkipu on monien jokapäiväisten tunteidenne ja käyttäytymisen takana.

Haluaisin selventää sitä esimerkin avulla.
Monet teistä ovat päivittäin joutuneet vastatusten sisäisen levottomuuden kanssa, on alituinen tunne "jonkin etsimisestä". On olemassa sisäinen jännite, joka liittyy siihen, ettei ole täysin sinut itsensä kanssa: ettei tunne oloaan kotoisaksi oman olemisen, oman ydinolemuksen kanssa.

Tästä sisäisestä perusjännityksestä syntyy taipumus etsiä ulkopuolista vahvistusta, tunnustusta ja hyväksyntää. Olette aina tarvinneet jotakin ulkopuolella olevaa, jotta vakuuttuisitte. Jotakin, joka vie pois sisäisen kireyden ja sanoo: "olet kotona, kaikki on hyvin".
Voitte kuvitella kuinka usein tarvitsette tällaista vakuuttelua, sillä tunnette kaikki itsessänne tämän levottomuuden, tämän pakonomaisen etsintätarpeen. Mieltymyksen mennä jonnekin, joka ei ole nyt-hetkessä ja joka on teidän ulkopuolellanne eikä sisällänne.

Haluaisin puhua tämän taipumuksen alkuperästä. Todellinen syy on kuin sipulin keskusta, jonka ympärillä on useita kerroksia. Ulkokerrokset muodostuvat tietyistä elämänne tapahtumista, jotka saivat teidät tuntemaan levottomuutta ja ettei ole aivan sinut itsensä kanssa. Syvemmissä kerroksissa on tapahtumia toisista elämistä, jotka ovat olleet traumaattisia. Mutta jos kuoritte pois kaikki kerrokset, löydätte ydinlevottomuuden, ydinkoti-ikävän, joka liittyy matkanne alkuun.

Kuvitelkaa itsenne, ennen kuin lähditte tälle matkalle, olevan osa yhtenäisyyden tilaa, joka oli hyvin rauhoittavaa ja kaiken sisältävää. Oli aivan kuin olisitte olleet tokkurassa, mikä on verrattavissa tiettyyn unitilaan, jossa kaikki on turvallista ja tietoisuutenne on hyvin vastaanottavaista. Annatte kaiken tapahtua, kaikki on virtaavaa. Tiedätte tämän tilan maanpäällisestä elämästä ainakin osittain siitä tilanteesta, kun olette sikiönä kohdussa.
Silloin ei vielä ole selvää eroa sisäisen ja ulkoisen välillä, kokemuksessa on ykseys ja turvallisuus ilman pienintäkään epäilyä.

Tuolloin hyvin alussa te sielut olitte kuin sikiöt kellumassa rauhan ja turvallisuuden tilassa.
Tietyllä hetkellä tietoisuuteenne tuli kokemus irti revityksi tulemisesta.
Se oli syntymänne alku yksilöllisiksi sieluiksi. Sieluiksi, jotka lähtisivät upealle matkalle keräämään kokemuksia.

Ensin kaikki oli yhtä. Sitten tuli kokemus repäistyksi tulemisesta eli irtaantuminen ikiaikaisesta yhtenäisyydestä. Ja silloin suunta hävisi, tuli hämmennys. Alkoi sokea etsiminen mihin tarrautua, jonkin turvan etsiminen, jota ei tullut. Se oli pimeyden hetki.
Näin te sen joka tapauksessa ilmaisisitte, mutta hetki, jolloin tempasitte itsenne irti alkulähteestä ja menitte omaa tietänne, oli samalla syvällisen luovuuden hetki.
Voisitte kuvitella pimeän tyhjän tilan, jonne teidät siemeninä kylvettiin. Siellä oli pimeyttä, mutta siellä oli myös tilaa jollekin uudelle.

Monet niistä tunteista, joita tunsitte matkanne alussa, voitte löytää eksyneen sisäisen lapsen mielikuvasta, josta puhuin viime kerralla (katso edellinen kanavointi "Oman tietoisuutesi voima" verkkosivustolta).
Eksyneen lapsen mielikuva tuo elävästi esiin ne syvät vammat, joiden kera aloititte matkanne. Tämän matkan aikana, jolloin olette ottaneet monia muotoja (kehoja), te olette kokeneet paljon, selvinneet paljosta ja lopulta päätyneet tänne, tälle Maa-planeetalle.
Maa on suuren luovuuden ja monien mahdollisuuksien paikka.
Ja silti, huolimatta mahdollisuuksista ja Maassa olevan todellisuuden kauneudesta, te yhä tunnette itsenne kodittomiksi. On tunne, että jokin "ei ole kohdallaan". Aivan kuin jotakin puuttuisi, jotakin välttämätöntä, jotta tuntuisi hyvältä. Se minkä tunnette puuttuvan, on perusrakkaus ja emotionaalinen turvallisuus, joka on tarpeen jokaiselle elävälle olennolle, jotta se kasvaisi, kukoistaisi ja pystyisi kehittymään täydessä vapaudessa.

Haluaisin pyytää teitä etsimään omasta tietoisuudestanne sitä alkuperäistä vammaa, joka syntyi lähtiessänne Kodista. Löydättekö itsestänne henkimaailman paikan, jossa tunnette olevanne repeytyneitä alkuperäisestä yhtenäisyydestä? Se on alkuyhtenäisyys, jota ette voi selittää mielenne avulla, vaan josta olette varmoja syvällä sydämessänne, että olette tienneet sen.

Kun käännytte jälleen Kodista lähtemisen alkuperäistä kipua kohti, löydätte huomattavaa vahvuutta itsenne parantamiseen. Siellä joka tapauksessa on vahvuutenne menetyksen alkulähde!
Te kaikki täällä läsnäolevat ja tätä tekstiä lukevat olette ottamassa askelta tietoisuuden uutta tasoa kohti. Tasoa, jossa pohjana on sisäinen turvallisuus ja itseluottamus, jotka mahdollistavat monia uusia luomuksia. Pystytte elämään ja luomaan tästä uudesta tietoisuudesta käsin.
Mutta tajutaksenne todella tämän tietoisuuden tason, on äärimmäisen tärkeää matkata niiden esteiden ja tasapainottomuustilojen ytimeen ja alkuperään, joita koette päivittäisessä elämässä.
Tässä kehityksenne vaiheessa on aika katsoa paitsi nykyiseen elämään ja ehkäpä aiempiin elämiin nousseita kipuja ja traumoja myös mennä yhtä askelta syvemmälle. Nyt on tarpeen mennä takaisin tähän alkutilanteeseen ja huolehtia itsessänne olevasta kivusta heti kun tietoisesti tunnistatte ja muistatte sen sydämessänne. On aika huolehtia siitä vastasyntyneestä kosmisesta lapsesta, joka on yhä elossa sisällänne ja joka ei tiedä minne on menossa ja jolta puuttuu suuntavaisto.

Haluaisin antaa teille keinon tietää tästä alkukivusta ja työstää sitä. On tärkeää tajuta, että tällä kivulla on myös fyysinen sijaintipaikka; se majailee vatsassa. Se on tunnetilojen ja tunteiden tyyssija.
Vatsa on usein se energiatason keskus, josta te muodostatte suhteita toisiin ihmisiin. Usein ilmenevänä ongelmana tässä on se, että keskellä vatsaanne on kipu, joka ylittää tämän maallisen elämän, joka ylittää kaikki elämät ja menee takaisin aikaan, jolloin synnyitte yksilöllisiksi sieluiksi. Se on kosmisen syntymäkivun syvimmällä tasolla.
Silti te usein yritätte vapauttaa tätä yksilöllistä, kosmista kipua ihmissuhteiden tasolla toisten ihmisten kanssa. Erityisesti läheisissä henkilökohtaisissa ihmissuhteissa, joissa ollaan intiimisti keskenään, tapahtuu hyvin usein, että yritätte parantaa omaa syvällistä vammaanne toisen energialla.
Usein te tunnistatte kivun toisesta oikein hyvin. Pohjimmiltaan on aina kyse siitä samasta kivusta, joka perustuu alkuyhteydellisyyden ja -turvallisuuden menetykseen. Toinen toimii usein peilinä teidän omalle kivullenne. Te itse asiassa tunnistatte oman kipunne toisen kasvoista.
Koska tunnistatte oman kipunne toisesta ihmisestä helpommin kuin itsestänne, yritätte ratkaista sen kivun toisesta ja alitajuisesti toivotte, että toisen läsnäolo vähentäisi omaa kipuanne.
Mutta tämä peli, jota usein pelataan (sukupuolisissa) suhteissa, vaikeuttaa vamman parantamista entisestään. Se johtuu siitä, että tästä emotionaalisesta roolipelistä kehittyy helposti kanssariippuvuus, johon molemmat osapuolet kiinnittyvät. Heti kun riippuvuus alkaa muodostua, siihen liittyy vallan aspekteja, jotka vievät teitä kauemmaksi kotoa, kirjaimellisesti (Kotoa). Aina kun alatte nojautua valtaan, te annatte pois omaa vahvuuttanne. Valta ja riippuvuus eivät voi olla olemassa ilman toisiaan.

Henkilökohtaisten (läheisten) suhteiden alue on hyvin tärkeä indikaattori, jolla tiedostetaan syvempi kosminen kipu, jota teillä kaikilla on.
Hyvin usein teistä tuntuu aivan kuin tarvitsette elämässänne toisen henkilön läsnäoloa.
On sanomattakin selvää, että yksinäisyys liittyy yhteyden puutteeseen toisten kanssa ja että ratkaisu on rakkaussuhteen ystävyydessä. Mutta tässä olettamuksessa on iso, piilevä ansa.
Ansa on siinä, että asetatte kipunne syyn itsenne ulkopuolelle. Se johtaa siihen, että suhteiden herkässä roolipelissä te alatte pitää toista vastuussa omista sisäisistä vammoistanne: te olette uhreja.
Samalla te käytätte tiettyä valtaa toiseen, koska te tiedätte hänen sisäisen kipunsa ja haavoittuvuutensa.
Miehen ja naisen välisen rakkauden, tai minkä tahansa intiimin sukupuolisuhteen henkinen merkitys ei ole toistensa vammojen parantamisessa. Rakkaussuhteen todellinen kauneus on kahden täysin riippumattoman ihmisen kohtaamisessa, jotka jakavat omat rikkautensa toistensa kanssa. Jokaisella on oma ainutlaatuinen näkemyksensä todellisuudesta, oma tapansa kokea asioita. Sielulle on suuri ilo pystyä jakamaan tämä toisen kanssa syvimmällä tasolla.
Joten ei intiimeissä suhteissa ole mitään haitallista!
Haluan vain korostaa teille sitä, että näitä suhteita käytetään hyvin usein väärin sellaisen sisäisen vamman parantamiseen, jolla ei ole mitään tekemistä toisen ihmisen kanssa.
Joskus tätä voi olla hyvin vaikea tajuta syvimmällä tasolla. Tajuta se, että jos tunnette itsenne hirveän yksinäiseksi tai hylätyksi tai surulliseksi, te luotte tämän todellisuuden, tämän tunteen itsellenne. Olette tämän sisäisen todellisuuden luojia, mitä kutsutte yksinäisyydeksi tai hylätyksi tulemisen tunteeksi.

Todellinen ratkaisu näille tunteille, jotka ovat hyvin syvällä ja hyvin vanhoja, piilee siinä, että käännytte itsenne puoleen toisen ihmisen puoleen kääntymisen sijasta, käyttäen sisällänne olevaa todellista vahvuutta. Kaikkiin elämänne epätoivon, masennuksen ja yksinäisyyden tunteisiin on saatavissa ratkaisu itsenne sisältä energisesti. Ratkaisu on jo siellä, se on läsnä energiassanne. Ratkaisun energia saattaa näyttää piilotetulta siinä mielessä, että teidän on löydettävä ovi ja avattava se. Mutta ydinolemukseltanne te olette jumalallista energiaa, jolla on itsessään kaikki keinot sisällänne olevan eksyneen lapsen lohduttamiseksi.
Teidän kaikkien, jokaisen yksittäisen sielun kannustimena on kyllästää itsenne omalla jumaluudellanne.
Taipumus tehdä itsenne riippuvaiseksi jostakusta toisesta tässä mielessä on syynä monille väärinkäsityksille, eikä se koskaan ratkaise syvintä kipua. Siksi on niin tärkeää tunnistaa täydellisesti sen kivun todellinen lähde, tajuta, että se on henkisessä ulottuvuudessa, joka ylittää tämän suhteen, tämän työn, nämä vanhemmat ja niin edelleen. Ja tajuta, että sen vuoksi ratkaisu ei ole kumppaninne, äitinne, lapsenne tai työtoverinne käytöksessä, vaan yksinomaan itsessänne.

Minulla on vielä paljon kerrottavaa tästä aiheesta, mutta lopetan tältä erää. Haluan nyt antaa teille tilaisuuden esittää kysymyksiä.

Kysymys 1

Joskus minä tunnen hyvin voimakasta energiaa itsessäni, onko se todellista voimaani, onko se rakkautta vai jotakin muuta?

Kun puhumme teissä itsessänne olevasta vahvuudesta, siitä suuresta vahvuudesta, joka on käytettävissänne, se voi johtaa väärinkäsityksiin. Koska usein te liitätte vahvuuden valtaan, johonkin majesteettiseen, johonkin räjähtävään, johonkin hallitsevaan asiaan.
Itsessänne oleva vahvuus on sellaista, jonka te kaikki tiedätte hiljaisina hetkinä, hiljaisuudessa.
Kun kaikki teissä rentoutuu, kun kaikki ajatukset ja tunnetilat karisevat kuin lehdet maahan ja kaikki on hiljaista, silloin itsessänne voi kasvaa varmuus, tieto siitä missä olette ja minne olette menossa. Sitä tietämistä me kutsumme sisäiseksi vahvuudeksi.
Tämä tieto ja tämä varmuus liittyvät vahvasti siihen, että olette yhteydessä omaan lähteeseenne, siihen kuka olette. Kun teillä on yhteys omaan sisimpäänne, ette epäile itseänne. Tiedätte keitä olette ja ettei mitään tarvitse epäillä: ettei ulkopuolellanne ole mitään normia, jonka mukaan teidän on elettävä, että olette yksinkertaisesti keitä olette, kaikessa siinä vahvuudessa ja kauneudessa, joka teille kuuluu.
Tällaisen sisäisen yhteyden, sisäisen tietämisen hetkellä on vain muutamia ajatuksia ja tunnetiloja. On vain tämä voimakas tunne olemisesta ja tietämisestä.
Ja tämä tunne on myös lähtöisin vatsasta. Se on tunne, joka tulee sisimmästänne ja joka on ajatustenne ja tunnetilojenne pohjalla. Teidän sisällänne asuu hiljainen mutta mahtava vahvuus. Se on teidän suora yhteytenne Jumalaan ja samalla kertaa omaan syvimpään olemiseenne.
Omassa jumalallisessa sisimmässänne te olette täydellisen äärettömiä, ette ole sidoksissa kehoon tai luonteeseen, omaan nimeenne, sukupuoleenne jne. Kun olette yhteydessä sisimpäänne, te tiedostatte puhtaan olemisen. Kaikki on avointa. Ja silti se on myös ainutlaatuista. Se on sinä, joka siellä on.

Kysymys 2

Kuinka ihmissuhteessa tietää, tuoko siihen itse omia ratkaisemattomia puoliaan (joita pitäisi työstää itse) vai ollaanko todella työstämässä sitä suhdetta?

Kun aistit pelon tunteiden tulevan pintaan suhteessasi toiseen, silloin on syytä olla tarkkana. Sillä kun pelkoa on läsnä, se on merkki siitä, että tunnet tarvetta muuttaa jotakin tai pitää kiinni jostakin tai johtaa jotakin tiettyyn suuntaan.
Pelon tunteet ovat aina merkki siitä, että pelkäät menettäväsi osan itsestäsi. Et kuitenkaan voi koskaan menettää osaa itsestäsi antamatta siihen lupaa. Toinen ei voi ottaa mitään sinusta. Nimenomaan sinä olet se, joka luo menetyksen pelon.

Suhteissa on usein sekaisin puhdasta rakkautta, jolloin annat toisen olla vapaa ja hyväksyt hänet, sekä pelon tunteita, joihin vallan ja riippuvuuden aspekteilla on oma osuutensa.
Jotta ymmärtäisitte milloin annatte sisäisten haavojenne alitajuisesti näytellä osaa suhteessa, on hyvin tärkeää tiedostaa ne hetket tai tilanteet, jolloin tunnette pelkoa suhteessanne. Ja kun tiedostatte sen, voitte itse katsoa tarkemmin kyseistä osaa. Toisin sanoen, kun tiedostatte konfliktissa toisen kanssa, että puhutte sisäisestä pelosta, jolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa mitä toinen sanoo tai tekee, ottakaa vastuu siitä pelosta: tunnistakaa se teille kuuluvaksi ja erilliseksi tästä toisesta henkilöstä.
Kääntäkää tietoisuutenne itseenne ja nähkää mikä tuska sisällänne on ja antakaa itsellenne mitä tarvitsette. Nähkää se ongelmana, jonka vain te voitte ratkaista ja joka teidän täytyy ratkaista.

Tämä ei suinkaan tarkoita, että teidän pitäisi päättää suhde tai elää yksin. Asian ytimenä on luoda selkeyttä suhteeseen. Kun otatte vastuun omista (negatiivisista) tunnetiloistanne, voitte viestittää näitä tunteita helposti ja avoimesti toiselle. Jos toinen antaa teille tilaa, se on merkki siitä, että teillä on hyvä perusta kasvaa parantavaan suhteeseen.
Olen sanonut aiemmin, että rakkaussuhteen päämääränä ei ole toistensa vammojen parantaminen.
Kuitenkin suhde, jossa molemmat osapuolet ottavat vastuuta ja toimivat itsenäisinä yksilöinä, on parantava. Keskinäisellä rakkaudella on parantava ominaisuus.

Rakastavassa suhteessa molemmat osapuolet rakastavat ja kunnioittavat toisiaan. Sellaisessa suhteessa toinen myös peilaa teidän omia puolianne. Toisen ihmisen läsnäolo suurentaa ja hoivaa sitä rakkautta, jota annatte itsellenne. Se on inspiroiva piirre.
Siksi asian ydin ei ole siinä, ettette saisi ottaa vastaan parantavaa energiaa toiselta, vaan ettette tule siitä riippuvaiseksi.
Ja kun tunnette pelkojenne nousevan pintaan – myöskin mustasukkaisuuden, kiukun, pettymyksen, odotusten muodossa – olkaa tarkkana ja huomatkaa pohjalla oleva kipu tai vamma itsessänne, mikä itse asiassa on teidän vastuullanne. Toinen voi varmasti koskettaa sitä kipua tietyillä käyttäytymistavoilla, mutta on hyvin tärkeää ettette anna itseänne vieteltävän uhrin rooliin. Tunnistakaa se kipu omaksi luomukseksenne. Se on mestariutta.

Kysymys 3

Kun siirrytään siihen vammaan, siihen syvään sisäiseen kipuun, eteen tulee usein kiukku että miksi. Onkohan tämä ihmettelyä siitä miksi irtirepeytyminen yleensä tapahtui? Voitko sanoa jotakin siitä kiukusta?

Tässä yhteydessä tunnettu kiukku on kiukkua itse elämää kohtaan. Kiukku syntymäkipua kohtaan, eli suuttumus siitä, että teidän oli mentävä sen sisäisen repeytymistunteen läpi, on pohjimmiltaan voimattomuuden ilmenemismuoto. Tunnette itsenne niin pieniksi ja yksinäisiksi ja haavoittuviksi ja tunnette, että teille on sattunut jotakin epäoikeudenmukaista. Tunnette aivan kuin ette ansaitsisi sellaista pimeää, vaikeaa matkaa.

Ongelma on siinä, että kun tunnette sitä kiukkua, te olette itsenne tasolla, jossa olette yhä se eksynyt lapsi, joka lähti etsimään eikä nähnyt ulospääsyä. Se lapsi on yhä siellä. Mutta sillä tasolla te ette löydä vastauksia. On siis varsin johdonmukaista, että tämä lapsi on hyvin vihainen; se ei ymmärrä mitä on tekeillä.
Vastaus tähän kiukkuun on tietoisuutenne toisella tasolla. Koska te olette enemmän kuin se sisällänne oleva eksynyt osanen! Sisällänne on taso, jossa voitte tuntea, että olette enemmän kuin se eksynyt, voimaton lapsi.
Siinä tietoisuutenne paikassa, jonne voitte ottaa sen lapsen sisään, te olette enemmän kuin se lapsi. Siellä te ympäröitte kivun tietoisuudellanne, te annatte lapsen olla ja hyväksytte hänet. Näin te pääsette ongelman yli. Olette enemmän kuin se kipu. On jopa mahdollista tuntea, että syntymäänne sieluksi sekä matkaanne ajan, tilan, illuusion ja pimeyden (tietämättömyyden) läpi liittyy syvempi merkitys.
Sitä merkitystä on mahdotonta selittää älyllä.
Se on niin syvällinen asia, että voitte ymmärtää sen vain siitä hiljaisesta, rauhallisesta vahvuuden paikasta, josta me olemme jo puhuneet. Siitä hiljaisesta tietämisestä, joka ylittää ajatuksen ja tunteen.
Me haluamme pyytää teitä matkaamaan siihen paikkaan ja pyydämme teitä tuntemaan, että sisällänne on taso, jossa suostuitte lähtemään tälle matkalle ja kestämään tämän kivun.
Kehityksenne tässä vaiheessa on vaikeaa tajuta täysin, millaisen positiivisen sadon matkanne tulee antamaan. Kenties voimme esittää sen kielikuvan avulla.
Kuvitelkaa olemisen alkutila, josta te tulitte valkoisena pilvenä, hiukan untuvaisena pilvenä, jossa kaikki on kietoutunut yhteen. Kaikki on pehmeää ja yhtä, mutta väriltään hieman kalpeaa. Sillä hetkellä jolloin tulitte ulos siitä olemisen alkutilasta yksilöllisiksi olennoiksi matkallanne tyhjän tilan halki, voitte kuvitella pienten siementen putoavan pilvestä maaperään. Siemenet itivät ja niistä kasvoi kasveja ja kukkia. Matkanne uuden ja tuntemattoman halki on mahdollistanut asioiden itämisen luomakunnassa (kokonaissumma siitä mikä on), mikä ei ollut mahdollista ennen ja mitä ei ollut olemassa eikä edes voitu tehdä.

Aidon luovuuden sallimiseksi tarvitaan yksilöllisiä tietoisuuksia, jotka pystyvät tietämään olevansa erillisiä toisista olennoista. Vain siten voi olla eroja. Kun kaikki on yhtä ja yhteydessä, asioista pyrkii tulemaan staattisia. Kun on eroja, moninaisuus voi kukoistaa.
Matkanne päämäärän voitte kuvitella puutarhaksi, joka on täydessä kukassa monine erilaisine kukkineen ja kasveineen, jotka yhdessä muodostavat kokonaisuuden (fyysisellä ja henkisellä tasolla). Verratkaa sen mielikuvan moninaisuutta ja rikkautta mielikuvaan alkupilvestä, siitä hiukan värittömästä pilvestä, jossa oli turvallisuuden alkutilanne, mutta myös tiettyä yksiulotteisuutta, eräänlaista "latteutta". Tätä on vaikea ilmaista kunnolla.

Heti kun alatte parantaa itsessänne olevaa "syntymäkipua" ja päästätte sitä koskevasta kiukusta irti, voitte kokea, mikä kauneus alkaa kukoistaa sisällänne. Ja se – kauneuden ja rikkauden kokemus – on matkanne tarkoitus. Silloin pimeys ei enää ole merkityksetön, vaan se koetaan sellaisena, joka antaa tärkeän panoksensa luomakunnalle.
On vaikeaa selittää tätä siitä näkökulmasta, mikä on kokemuksen "yläpuolella". Se täytyy kokea, että pimeys ja kipu voivat olla luovia voimia. Tämä tulee ulottuvillenne, kun alatte hyväksyä pimeyden joksikin joka on, ilman että haluatte tapella sitä vastaan tai työntää sen pois.
Heti kun koette kiukun tunteita, teidän on tärkeää hyväksyä ne täysin ja sitten mennä siihen hiljaiseen keskukseen itsessänne, josta puhuimme aiemmin. Luontoon tai johonkin innostavaan ympäristöön meneminen saattaa auttaa, missä voitte hengittää hiljaisuutta. Siinä hiljaisuudessa kiukkunne hälvenee ilman että sitä tarvitsee työntää pois.

Kysymys 4

Minusta on helpompaa pysyä omassa vahvuudessani tai hiljaisuudessani, kun olen yksin. Mutta kun olen ihmisten keskellä, sorrun usein pikkumaisuuksiin, tunnen että minun on puolusteltava ajatuksiani..

Silloin kun tunnet loukkaantuneesi siitä mitä toiset ihmiset sanovat tai ajattelevat, lävitsesi virtaa energian aalto, jossa on alla pelon sävy. Tämä aalto vetää tietoisuutesi pois keskuksestasi. Tietoisuutesi niin sanotusti sukeltaa tähän aaltoon ja sitten samaistuu siihen pelkoon.
On tärkeää tunnistaa sama pohjalla oleva pelko kaikista irrallisista tapahtumista, joita ihmisten kanssa (huomautuksia tai tapahtumia) tapahtuu kaiken aikaa. Jos voit tehdä niin, olet yksinkertaistanut ongelman, ja se on hyvin tärkeää. Kun ongelmat näyttävät hyvin monimutkaisilta, olet itse asiassa tekemisissä yksityiskohtien kanssa pinnan tasolla. Yritä aina tuntea pohjalla oleva tunnetila tai tunnesävy, joka on tapahtumien ytimessä. Tässä tapauksessa se on pelko. Tunnet tiettyä rauhattomuutta tai hermostuneisuutta vastaavissa tilanteissa. Ja mukana on myös kiukkua, koska toiset eivät heijasta tai näe tarkasti sinun aikomuksiasi.

Silloin kun tunnet toisen loukkaavan itseäsi, näet maailman ja itsesi toisten näkökulmasta ja sanot, että tämä ei ole oikein. Tunnet itsesi levottomaksi ja vihaiseksi ja joskus hämmentyneeksi, koska maailmalla on kuva sinusta, joka ei pidä yhtä sisäisen havaintosi kanssa.
Vastaus tähän ongelmaan on: anna toisen pitää oma havaintonsa.
Suo toiselle hänen havaintotapansa huolimatta siitä, kuinka rajoittunut se on sinun silmissäsi.
Sinun ei pitäisi yrittää korjata toisen näkökulmaa. Sinun ei tarvitse tehdä sitä, ei se ole sinun vastuullasi. Kun irtaannut tästä "velvollisuudesta", tila ympärilläsi laajenee suuresti.

Usein te odotatte tai toivotte, että toiset ajattelevat teistä tietyllä tavalla. Tarkkailette toisen reaktiota pelon ja odotuksen tuntein. Mutta jos voitte antaa toisen olla vapaasti omassa havainnossaan, teidän ei tarvitse enää kokea hänen reaktiotaan teihin kohdistuvana arvosteluna. Voitte yksinkertaisesti antaa toisen ihmisen negatiivisen reaktion olla hänen tulkintansa tietyistä signaaleista.

Sanoit, että voit pysyä keskuksessasi helpommin ollessasi yksin. Monille teistä on tärkeää olla yksin, sillä pääsette helpommin yhteyteen itsenne kanssa yksinäisyydessä kuin muiden läsnäollessa.
Toisten läsnäollessa syntyy usein tiettyä levottomuutta, jotakin, joka saa teidät tuntemaan, että teidän pitäisi olla erilaisia kuin mitä olette. Heti kun ajattelette niin, te alatte menettää yhteyden keskukseenne. Olette silloin vinossa eli roikutte keskuksenne ulkopuolella.
Jotta voisi tuntea millaista on olla omassa keskuksessaan, on tärkeää luoda säännöllisesti rentoutuneita, hiljaisia hetkiä itselleen, jotta voi tuntea millaista on olla omassa seurassaan. Hetkiä, jolloin teillä on tietty läheinen yhteys itseenne ja tiedätte miltä oma energianne tuntuu, kun olette hiljaa ja rentoutuneita.

Heti kun olette taas yhteydessä toisiin ja tunnette itseänne vedettävän pois keskuksestanne, ensimmäinen ja tärkein asia on tiedostaa sen tapahtuminen. Voitte silloin hengityksenne avulla vetää energian takaisin itseenne, omaan vatsaanne, omaan keskukseenne. Joten sillä hetkellä kun tunnette näin tapahtuvan, yrittäkää hengittää sisään kolme kertaa vatsasta saakka. Tunnette jotain tapahtuvan: se energia siirtyy takaisin teihin. Saattaa olla, että teidän on tehtävä näin usein, jotta saatte energian takaisin itsellenne. Mutta mitä enemmän näin teette, sitä helpommaksi se tulee. Ja tiedostamalla voitte mennä takaisin omaan energiaanne aina vaan helpommin ja nopeammin, ja siten lisätä kykyänne pysyä keskuksessanne.
Ja lopuksi haluaisin sanoa sinulle, että olet hyvin empaattinen. Näet asioita helposti toisten silmin. Kun olet yhteydessä toisiin, yritäpä kysyä itseltäsi: miltä minusta tuntuu? Kuinka minä näen asiat? Ole katsomatta tilannetta toisten silmin, vaan vedä energia takaisin itseesi. Se on myös keino mennä takaisin keskukseesi, kun pidät kiinni omasta näkökannastasi ollessasi toisten kanssa.

Kysymys 5

Joskus tulen niin vihaiseksi enkä pysty ilmaisemaan sitä. Sitten se kiukku kääntyy minua vastaan. Miten oppisin ilmaisemaan sen, oppisin käyttämään energiaa johonkin rakentavaan?

Suhteessasi toisiin ihmisiin sinä keräät kiukkua sisääsi ja näytät itsestäsi ensin miellyttävät puolet.
Jokainen ihminen tarvitsee tasapainoa antamisessa ja vastaanottamisessa. Ihmisen antava puoli on se osa, josta hän ottaa yhteyttä toiseen henkilöön, ja käyttää omaa energiaansa toisen hyväksi. Vastaanottava puoli on se osa, jolla ihminen erottaa itsensä toisesta, sallii itselleen tilaa ja sanoo ihmissuhteessa "minä".
Sinun kohdallasi, sinä näytät helpommin antavan puolen, jonka kautta sinä olet toista varten rakastavalla tavalla. Mutta jos tätä rakastavaa läsnäoloa ei vastaanoteta hyvin, sinulla on vaikeuksia ottaa omaa energiaasi takaisin, sanoa "minä" ja vaatia omaa tilaasi. Ja se johtaa turhautumiseen ja myöskin pettymykseen.
Sinun on opittava asettamaan itsesi etusijalle. On tärkeää käyttää omaa arvostelukykyä tunteakseen onko "antaminen" tarkoituksenmukaista tietyssä tilanteessa. Sen ei pitäisi olla selviö.
Antamisessa ja vastaanottamisessa on tarpeen päästä syvälliseen sisäiseen tasapainoon.
Siksi sinun on myös tärkeää löytää keino sen kiukun ilmaisemiseen ja vapauttamiseen. Kiukku kertoo myös omasta sisäisestä vahvuudestasi, näkemyksestäsi ja omaperäisyydestäsi. Kiukku ei ole pelkästään negatiivista energiaa. Alunperin se on luovaa energiaa, joka on tukkeutunut ja siinä estyneessä tilanteessa se aiheuttaa ongelmia.
Sinun tapauksessasi kiukun kanavointi tai sublimointi luovaksi energiaksi voisi toimia oikein hyvin. Koska sinulla on paljon luovaa energiaa ja kun päästät sen täyteen kukoistukseensa, luot ympärillesi enemmän tilaa joka tapauksessa. Enemmän tilaa itsellesi, tarpeillesi ja haluillesi.
On tärkeää uskaltaa olla itsetietoinen.

Kysymys 6

Minulla on yksi lisäkysymys rakkaudesta. Joskus tunnen sen hiljaisuuden itsessäni, josta puhuit. Mutta myös sellaista loputonta rakkautta kaikkea ympärilläni olevaa kohtaan. No, ei aina mutta joskus. Mistä se tulee?

Sinä pystyt kurottamaan sydämestäsi hyvin pitkälle ja tuntemaan hyvin syvällisen yhteyden "kaikkeen". Se on henkistä tietoa kaikkien elävien asioiden yhtenäisyydestä. Mistä se tulee? Se on sielun muisto todellisuudesta, joka ylittää fyysisyyden, ja on kaiken luomakunnan, tunnetun todellisuuden perustana. Se on mystinen tunne.
Sinun on kuitenkin hyvin tärkeää oppia pudottamaan se maan pinnalle, kanavoimaan tämä energia maahan. Ja sillä tarkoitan, että sinun on vaivihkaa annettava tämän energian ottaa yhteyttä maahan.
Tämä kosminen energia virtaa ylempien chakrojesi läpi tuoden mukanaan sellaista voimakkuutta, joka virratessaan alempia chakroja kohti voi luoda tiettyä levottomuutta. Tällöin kärsit liiallisesta energiasta, joka johtaa levottomuuteen. Sen vuoksi on tärkeää kääntää tämä henkinen inspiraatio arkipäiväiseen olemiseen, maan rytmiin. Luonto voi auttaa tasapainon löytämisessä. Luonnossa on perushiljaisuus ja rytmi, joka auttaa sinua rauhoittumaan. Hyvällä yhteydellä maahan voit kytkeä tämän henkisen energian harmonisesti päivittäiseen elämääsi ja myöskin jakaa sen toisten kanssa.

Kysymys 7

Olen ollut hyvin luova eläessäni ja se on aina kohdannut vastustusta. Mutta sen jälkeen kun olen päässyt henkiselle polulleni, kaikki on paljon helpompaa. Mutta samalla, ja siitä haluan kysyäkin, pelkään, että minä saatan vaikuttaa toisiin liikaa. Tunnen olevani vastuussa tekojeni vaikutuksista (erityisesti työssäni) ja se pelottaa minua. Miten minun pitää suhtautua tähän?

Sinä et luota omaan vahvuuteesi. Todellinen vahvuutesi on virittäytynyt intuitioosi, joka sinulla on hallinnassa. Toimi tästä syvällisestä sisäisestä tiedosta käsin, ja anna mennä. Älä koe sellaista tunnetta ikään kuin sinun yhä pitäisi pitää siitä kiinni tai kontrolloida sitä.
Irtipäästämistä voit kehittää tajuamalla, ettet ole vastuussa kaikista valintojesi seurauksista. Vastuullasi on päätöksen tekeminen syvimmästä totuuden tunteestasi käsin. Mitä seuraavaksi tapahtuu, ei enää kuulu sinulle. Millä tavoin se kehittyy maailmassa ja kuinka ihmiset tulevat reagoimaan siihen, se on suuressa määrin heidän vapaan valintansa asia. Ja sinun tehtäväsi ei ole ohjailla sitä.

Et ole tottunut ilmentämään omaa vahvuuttasi näin selvästi. Sinulla on menneisyydestä tiettyä epäluuloa ja alemmuudentunnetta itsesi suhteen, mikä saa sinut säpsähtämään ja ajattelemaan, että saanko tehdä näin, onko minun sallittua olla niin vahva. Onko minun sallittua loistaa, saanko tietää selvästi kuinka haluan asioiden olevan ja mitä tarvitaan?

Kyse on siitä, että suot itsellesi kaiken sen. Ja voit nähdä ne esille tulevat epäilyt vanhana energiana, joka jarruttaa sinua. Nämä epäilyt eivät ole "arvokasta vastapainoa", joka pitää sinut tasapainossa, vaan energiatason pato, joka estää sinua ilmaisemasta täyttä luovaa potentiaaliasi.


Kysymys 8

Jokin aika sitten minut valtasi jonkinlainen rakkaus ihan spontaanisti. Mistä se tulee?

Sillä hetkellä sydämessäsi avautui portaali, joka salli pääsyn sellaiseen osaan sinua, joka on vanha ja samaan aikaan uusi. Sinua motivoi voimakas henkinen impulssi. Tunnet suurta vetoa henkiselle polulle ja siinä eteenpäin menossa on halu toteuttaa koko potentiaalisi. Siitä halusta olet kutsunut esiin sen kokemuksen.
Se halu on ollut olemassa hyvin pitkän aikaa ja se toimii kauttasi monin tavoin.
Kokemus, johon viittaat, on saanut sinut kosketuksiin syvälliseen kerrokseen itsessäsi. Nimenomaan sydämesi avautui uutta todellisuuden tietoisuutta kohti, mikä on mahdollista meille kaikille. Se on tietoisuutta, josta elämä koetaan paljon enemmän sisäisen harmonian tunteena kaikkia olentoja kunnioittaen.
Sinulla tämä inspiraatio voi olla voimakas (Joshua viittaa yllä olevaan kysymykseen).

Voit nähdä henkisen elämyksesi sen tuloksena, kuinka monta kertaa olet kannustanut itseäsi sisältä päin. Siinä elämyksessä sydämesi keskellä tapahtui jotakin energistä. Muodostui aukko, jonka ansiosta olet herkempi kaikenlaisille ympärilläsi oleville energioille, mutta samalla olet vahvempi.

Vahvemmalla tarkoitan sitä, että pystyt paremmin olemaan läpinäkyvä energioille, jotka eivät kuulu sinulle.
Herkkyyden ei aina tarvitse kulkea käsi kädessä haavoittuvuuden kanssa. Sinussa on avautunut herkkyys, jossa on mukana myös paljon vahvuutta.
Tässä on tärkeää tajuta, että vie oman aikansa, kun antaa tämän energian juurtua maahan, yhdentyä kaikkiin elämän maallisiin puoliin. On tärkeää luottaa Maan rytmiin ja antaa asioiden tapahtua siinä järjestyksessä, jossa ne ilmenevät. Se kyllä selkenee sinulle omia aikojaan. Sinun ei tarvitse tehdä kovasti töitä sen eteen.

Kysymys 9

Minulla on tunne, etten ole yksin, että ympärilläni on ei-fyysisiä energioita. Mitä voin tehdä asialle?

Päästä irti epäluulostasi ja anna mielikuvituksesi lentää vapaasti.
Oppaiden ei-fyysiset energiat ovat teidän kaikkien kanssa.
Mutta te vastustatte tätä monilla tasoilla: mielen lisäksi myös tietyillä tunteilla.
Te ihmettelette jatkuvasti, että uskonko tähän vai en, onko se totta vai eikö se ole totta.
Minun neuvoni on, että annatte mielikuvituksenne kerrankin mennä fantasiaan (visualisointiin), jossa otatte yhteyttä noihin ympärillänne oleviin energioihin tai olentoihin.
Kysykää heiltä keitä he ovat, mitä sanottavaa heillä on teille. Ja älkääkä kysykö itseltänne keksittekö sen itse vai ettekö ja onko se kaikki hölynpölyä. Viivyttäkää sitä kysymystä. Vasta kun koko visualisointi on päättynyt, kun olette tehneet "fiilistelyn" ja fantasioinnin, selittäkää sitten se kaikki epäilevälle itsellenne ja ihmetelkää onko se kaikki totta. Mutta olkaa rohkeita ja sallikaa ensin noiden energioiden todellisuuden tulla sydämeenne ja mieleenne ja arvostelkaa sitä myöhemmin. Joten älkää polkaisko jarrua liian nopeasti!

Mutta mitä hyötyä siitä on? Mitä sille voi tehdä?

Sinun ei tarvitse tehdä sille mitään. Se vain on tarjolla. Se on osa todellisuuttasi. Ethän sinä ihmettele miksi puita tai vettä tai taivas on olemassa. Näin sinun pitäisi tämä nähdä. Se on luonnollista, siis nämä ympärilläsi olevat opastavat energiat.

Jos ajattelet, että haluaisin tutustua niihin, tee niin. Mutta pakkoa ei ole, se on vapaata ja avointa. Itse asiassa on ihan hyvä kun ei odota mitään, kun ei ole mitään konkreettisia päämääriä. Koska silloin voit ottaa yhteyttä noihin energioihin avoimesti ja vapaasti, ja ne voivat yllättää sinut huumorintajullaan, rakkaudellaan ja viisaudellaan.

© Pamela Kribbe 2005
www.jeshua.net